*

Sosiaali-individualismin puolustuspuhe Sosiaali-individualismin puolustuspuhe on testikenttä kaikille niille ajatuksille, joita yhteiskuntaa koskien vuosien varrella on syntynyt. Tavoitteena on käynnistää erilaisia keskusteluja yhteiskunnasta ja tulevaisuudestamme, mihin yleensä olemme tottuneet.

Pikki meni auki

Perustuslakivaliokunta antoi eilen lausuntonsa koskien hallituksen esitystä muun muassa maakuntalainsäädännöstä, sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä sekä valinnanvapaudesta. Sisältö pysäytti niin sanotun sote-junan etenemisen, vaikka hallitus välittömästi toista väittikin. Todennäköistä on, että historian ensimmäisiä maakuntavaaleja ei tulla pitämään tammikuun presidentinvaalien yhteydessä, vaan vasta myöhemmin keväällä eli äänestämässä saadaan käydä useampaan otteeseen. Tällä on myös vaikutusta todennäköisesti vaalitulokseen, sillä epäilemättä maakuntavaalien äänestysprosentti tulee olemaan heikompi erillisvaaleissa kuin, mitä ne olisi presidentinvaalien yhteydessä. Todennäköistä on jopa, että nähdään EU-vaaleja heikompia prosentteja, huolimatta historiallisuudesta. 

Perustuslakivaliokunta puuttui useampaan kohtaan hallituksen esityksessä ja sen laadussa, mutta tärkein kohta, johon rajamuodollisuudet junan pysäyttivät, oli yhtiöittämisvelvoite, jota pidettiin perustuslainvastaisena. Itsekin ennustelin jo vuosi-pari sitten perustuslaillisia ongelmia, mutta ne liittyivät ensisijaisesti maakuntahallinnon mahdottomuuteen. Nythän perustuslakivaliokunta hyväksyi hallituksen esityksen musta-valkeaksi argumentin, jolla puhtaasti perustuslakivaliokunnan aiempien lausuntojen vastaisesti väitettiin, ettei Suomessa ole koskaan ollut perustuslain 121.4 §:n mukaista hallintoa. Tämä siitäkin huolimatta, että perustuslakivaliokunta oli Kainuun hallintokokeilua käsitellessään pitänyt nimenomaan sitä perustuslain 121.4 §:n mukaisena. Oma ja muun muassa KHO presidentti Pekka Vihervuoren kanta on ollut, että maakuntahallinto olisi ollut yksinkertaisinta upottaa ensin perustuslakiin ja vasta sen jälkeen säätää sen sisältö. Nyt käytännössä eduskunta luo perustuslainsäätäjän kaksitasoisen hallintoratkaisun rinnalle kolmannen tason vedoten lähinnä perustuslain esitöissä mainittuun yhteen sanaan.

Yhtiöittämisvelvoitteen ongelmat olivat lopun perin melko yllättävät, koska varsinkin EU-oikeudessa on useassa kohdin velvoitettu julkisomisteista markkinoilla kilpailevaa toimintaa toteutettavan yhtiömuodossa. Tämä kehitys on myös jotain sellaista, joka vain kiihtyy, joten ties vaikka tulevaisuudessa perustuslakivaliokunta joutuu vielä pyörtämään kantansa. Eilen myös lausunnonantajista osa kiirehti kertomaan, että kyseessä olisi ollut laaja yksityistämishanke, vaikka kyse oli lähinnä yhtiöittämisestä. Yhtiöittämisen myötä taas julkisomisteiset ja yksityisomisteiset palvelutarjoajat olisivat tulleet samalle viivalle muun muassa konkurssimahdollisuuden, mutta myös verokohtelun vuoksi.

Nyt seurauksena on, että yhtiöittämisvelvoitetta ei näyttäisi olevan tulossa, joten todennäköisesti maakunnan järjestämien palvelujen omatuotanto organisoidaan liikelaitosmallin kautta. Vastaavasti taas palvelusetelit ja julkisten hankintojen kautta tehtävät ulkoistukset ja ostopalvelut tulevat lisääntymään. Mekanismiin tullee kuulumaan se, että perusterveydenhuolto avataan palveluseteleillä ja muutoin käytetään ostopalveluja. Valitettavasti kokonaisulkoistukset tulevat jäämään toteuttamatta, vaikka ne ovat olleet kaikkein kannattavimpia ulkoistuksen muotoja varsinkin pikkukunnille. Todennäköisesti etelän suurissa maakunnissa myös yhtiöittämistä tulee tapahtumaan merkittävässä määrin, kun taas idässä ja pohjoisessa mennään pitkälti liikelaitosmallilla, jota täydennetään ostopalveluin. Todennäköisesti juuri näillä aluilla joudutaan myös erittäin suuriin taloudellisiin ongelmiin, jotka yhtiöittämismalli olisi osittain ratkaissut.

Ongelmia syntyy nimittäin siitä, että maakunnat eivät saa velkaantua. NIiden tulee selvitä valtion rahoituksella. Tämä tarkoittaa myös sitä, että liikelaitosten pitää selvitä omillaan, eikä tämä ole realismia ilman toimenpiteitä. Todennäköisesti ratkaisu johtaa vieläkin pahempaan keskittymiseen, koska se jäänee ainoaksi tavaksi sopeuttaa tilanne säästöihin. Ihmisille se tarkoittaa irtisanomisia tilanteessa, jossa he eivät edes voi siirtyä enää muualle, koska yksityistä sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinaa ei suunnitellussa muodossa ole toteutumassa. Eli sopeutus tapahtuu puhtaasti vähentämällä henkilöstöä ja keskittämällä palvelut pääosin maakuntakeskuksiin, joilla on sateliittejä vanhojen seutukuntien suurimmissa kaupungeissa/kunnissa. Näiden ulkopuolelle ei enää ole edes mahdollista perustaa sote-keskuksia, koska yksityiset eivät niitä voi itsenäisesti enää perustaa. Varsinkin reuna-alueet tulevat jäämään ilman omia sote-keskuksia, eivätkä edes kimalaiset voi tulla pelastamaan. Tämä taas johtaa siihen, että reuna-alueiden kunnat hiljalleen kuolevat.

Jos nyt haluaa olla fiksu maakuntahallinnon valmistelija maakunnassa, tulisi päättää yhtiöittämisen toteuttamisesta itsenäisesti. Tämä olisi tapa, jolla ne säästöt järjestämisestä vastaavalle maakunnalle saataisiin aidosti kilpailun kautta aikaan palveluverkkoa leikkaamatta. Tällöin nimittäin kilpailu itsessään johtaisi siihen, että kustannukset tippuisivat. Nyt vertailukohta tulee olemaan julkinen liikelaitos, jonka kustannustasoa ei ole kyllä mahdoton alittaa. Oleellista ei olekaan alittaminen, vaan se, että soten tavoitteiden toteuttaminen edellyttäisi merkittävää alittamista, johon nyt ei synny kannustetta. 

Mutta liittyy tähän yhtiöittämispakon poistumiseen hyvääkin. Valinnanvapauslainsäädäntö oli lähellä tappaa Suomesta koko yksityisen terveyspalvelumarkkinan. Kyse on ollut erittäin vahvasta markkinoiden sosialisointihankkeesta, jolla yksityiset terveyspalveluyritykset yritettiin ottaa julkisen vallan liekaan muun muassa luomalla apparatti, jolla julkisia rahoja pumpataan yksityiseen toimintaan samalla kun yhtiöt velvoitettaisiin toimimaan tietyllä tavalla. Markkinatalous olisi ollut tästä kaukana ja olisimme siirtyneet hyvinvahvaan suunnitelmatalouteen yhden toimialan osalta. Nyt yhtiöt todennäköisesti saavat mahdollisuudet paremmin kilpailla ja tarjota palveluja myös ns. julkisen putken kautta. Toisin sanoen ne, jotka eivät tarvitse julkisia palveluja, eivät jatkossakaan sotke palvelujen käyttöön julkista rahaa, vaan ainoastaan omaansa. Tämä on oikein, sillä kaikkien sosiaaliturvajärjestelmien perusidea on se, että nimeomaan heikoimpia autetaan. Meillä toki universalismin vaatimuksesta on otettu kaikilta paljon ja annettu kaikille heidän tarpeensa mukaan ajatellen, että julkisen puolen kautta kierrätetty raha olisi jotenkin tehokkaampaa kuin yksityisten keskenään käymä kauppa. Pikki meni siis auki, mutta sosialisoinnille laitettiin piste!

Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori, yhteiskuntatieteiden maisteri ja õigusteaduste magister, joka "siviilissä" työskentelee Pyhärannan kunnanjohtajana sekä yrittäjänä Agens oy:ssä (www.agens.fi). Ajatukset ovat hänen omiaan, eivätkä edusta organisaatioiden mielipiteitä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

"...epäilemättä maakuntavaalien äänestysprosentti tulee olemaan heikompi...".
Niinpä tarjoan taas kumileimasimien määrän vähentämistä. Se tapahtuu niin, että paikat täytetään vain äänestysprosentin suhteessa.

"...nähdään EU-vaaleja heikompia prosentteja, huolimatta historiallisuudesta".
Mitä historiallista on siinä, että valitsemme taas yhden kalliin poliittisen organisaation lisää ja tuolla tasolla ensimmäisen kerran ?

" Tällöin nimittäin kilpailu itsessään johtaisi siihen, että kustannukset tippuisivat".
Yksityisen palvelun hinta veronmaksaja-asiakkaalle on palvelumaksu plus tukiaiset plus voitto plus veronkierto.
Julkisen palvelun hinta veronmaksaja-asiakkaalle on palvelumaksu plus tukiaiset miinus veronkierto.

Ei ole suomalaisen veronmaksajan etu, että yksityiset firmat siirtävät miljardeja veroparatiiseihin.

Käyttäjän mattimuukkonen kuva
Matti Muukkonen

Sama asia olisi saatu aikaan muodostamalla 50-70 kuntaa, jotka olisivat hoitaneet myös sotepalvelut.

Viittasin historiallisuudella siihen, että ensimmäinen kerta saanee pienen kasvun äänestysprosenttiin, mutta kyllä maakuntavaalien äänestysprosentit tullee olemaan siellä 30-40 prosentissa pitkällä tähtäimellä. Varsinkin reuna-alueilta sen jälkeen kun ensimmäisissä vaaleissa jää ehdokkaat valitsematta, jää toisella kertaa äänet tulematta.

Mutta se kilpailu johtaa siihen, että tehottomuus, joka kuntaorganisaatioita vaivaa, karsiutuu. Myös synergiat ovat mahdollista mallia ruokakauppa ja terveyskeskus samassa rakennuksessa, asiakasmassan vakuuttaminen jonkun kansainvälisen suur-finanssiyhtiön kautta liiketoimintariskien pienentämiseksi, valtakunnalliset terveyspalveluketjut, joiden avulla tuottavuus kasvaa jne. Kaikkein fiksuinta olisi jos kunnat yhtiöittäisi sote-palvelunsa ja fuusioisivat ne pörssiyhtiöiden kanssa. Tällöin kunnille tulisi osinkoa kun sote-yhtiöt menestyvät.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Miksemme lopeta kuntia kokonaan? Suurin osa tehtävistä on siirrettävissä maakunnille, kuten kirjoitin tässä http://jussikeinonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2064...

ja samalla voisi parantaa lähidemokratiaa tällä tavalla:

http://jussikeinonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2108...

(Terveisiä samalla Mannerveden toiselta puolelta, jossa olen viettänyt kaikki kesälomani, ja jossa vanhempani nyttemmin asuvat.)

Käyttäjän mattimuukkonen kuva
Matti Muukkonen Vastaus kommenttiin #4

Olen itseasiassa ollut tuota mieltä ties kuinka kauan. Ajoin aikanaan Kokoomuksen puoluekokouksessa maakuntahallintokannan läpi vuonna 2005 nimenomaan tuolla ajatuksella. Esimerkiksi Etelä-Karjala olisi suoraan jo sopiva Saimaan kaupunki tai Etelä-Karjalan maakunta, joka hoitaisi kaikki tehtävät. Tosin osa pitäisi jakaa osiin, että demokratia toteutuisi, tällaisia ovat vaikkapa Etelä- ja Itä-Savo, jonka lisäksi esim. Rauman kaupunki/Vakka-Suomen maakunta koostuisi osasta Varsinais-Suomea ja Satakuntaa tms. Lopputuloksena olisi siis noin 40-60 kuntaa/aluetta/maakuntaa, jotka hoitaisivat tehtävät.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen Vastaus kommenttiin #5

Kappas, hienoa! Itseäni on aina kiinnostanut valtakunnan politiikka, nämä kunta-asiat vähän enemmän vasta kun hyvä nuoruudenkaverini valittiin eteläisen naapurinne kaupunginjohtajaksi.

Saan vanhemmiltani aina Ugin Sanomia pinon, siinä ohessa olen huomannut sinulla olleen jopa Atsoa enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tsemppiä.

Mitä tulee kuntien/alueiden/maakuntien optimaaliseen määrään, optimistina uskon järkevään lopputulokseen "sitten joskus". Sitä ennen pitää purkaa paljon reviiriajattelua ja itsenäisyyden menettämisen pelkoa.

Ei se Pyhämaakaan minnekään kadonnut.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

"Sama asia olisi saatu aikaan muodostamalla 50-70 kuntaa, jotka olisivat hoitaneet myös sotepalvelut".
Parempi kuin 20 kuntaa, mutta aina kun enemmän keskitetään sitä enemmän on heitteille jätettyjä reuna-alueita. Reuna-alueilla asuvien ihmisten kannalta kaikki keskittäminen pahentaa tilannettaan.

"...tehottomuus, joka kuntaorganisaatioita vaivaa...".
Tuo tehottomuus on osittain tarkoitushakuista harhaa ja osittain tarkoitushakuisesti tehtyä. Poliittinen johto sabotoi omaa yksikköään, jotta se yksityistettäisiin. Henkilöstö kyllä tekee vähintään saman kuin yksityiselläkin puolella tehdään.

Vaikka kaikki väitetty tehottomuus olisikin totta, se tulee silti veronmaksajille halvemmaksi kuin suuryritysten lailliseksi tehty veronkierto.
Tehokkuutta voi aina parantaa, mutta kerran veroparatiisiin viedyt miljardit ovat ja pysyvät siellä. Ne eivät tule enää takaisin.

"Tällöin kunnille tulisi osinkoa kun sote-yhtiöt menestyvät".
Mistä kunnille osinkoa tulisi, kun verotkin jäävät saamatta.

Käyttäjän mattimuukkonen kuva
Matti Muukkonen

"Tällöin kunnille tulisi osinkoa kun sote-yhtiöt menestyvät".
Mistä kunnille osinkoa tulisi, kun verotkin jäävät saamatta.

Kuntahan olisi tuolloin omistaja, joka hyötyisi myös verojen maksamatta jäämisestä saaden suurempia osinkoja... Miksi rahat pitää verotuksen kautta saada, kun ne voi saada markkinataloudenkin kautta yhteisellä intressillä.

Käyttäjän SariLaine kuva
Sari Laine

PERUSTUSLAKITUOMIOISTUIN SUOMEEN

Perustuslakituomioistuin tarvitaan Suomeen valvomaan Perustuslain toteutumista, sen noudattamista sekä sen rikkomisten estämiseksi kaikessa virka-, lainkäyttö- ja lainsäädäntötoiminnassa. Suomeen pitää perustaa oikeusvaltiolle kuuluva Perustuslakituomioistuin lainsäätäjien ja lainkäyttäjien virkatoimien luotettavaksi valvojaksi. Lainsäätäjien ja -käyttäjien oman työnsä itsevalvomisille on jo aika sanoa näkemiin.

http://sarilaine.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243858-p...

Toimituksen poiminnat