Sosiaali-individualismin puolustuspuhe Sosiaali-individualismin puolustuspuhe on testikenttä kaikille niille ajatuksille, joita yhteiskuntaa koskien vuosien varrella on syntynyt. Tavoitteena on käynnistää erilaisia keskusteluja yhteiskunnasta ja tulevaisuudestamme, mihin yleensä olemme tottuneet.

Käsitteet hakusessa korvauskeskustelussa

Kirjoitin Nousiaisten vesikriisin alkuvaiheista 3.2.2018. Vesi on sittemmin palautunut, mutta mm. korvauksista asiakkaille on tullut paljon erilaista tietoa. Tämän johdosta on syytä hieman käydä läpi tiettyjä vesitalousoikeuden vahingonkorvauksiin liittyvää sääntelyä.

Nousiaisten vesikriisin korvauskeskustelussa tuntuvat käsitteet menevän nyt pahasti sekaisin. ”Vahingonkorvaus” ja ”virhe” ovat oikeudellisia käsitteitä, joiden sisältö ei täysin vastaa niiden yleiskielistä tai puhekielistä sisältöä. Vaikka ”virhe” määritellään kielitoimiston sanakirjankin mukaan ”normaalista poikkeavaksi seikaksi”, näytetään käsitteen sisältöä määriteltävän urheilumaailmasta tuttujen määrittelyjen kautta. ”Virhe” vesitalousoikeudellisena kysymyksenä ei ensisijaisesti ota kantaa siihen onko se seurausta jonkun vaillinaisesta toiminnasta vai ns. sattumien summa. Sen sijaan ”virheellä” kuvataan asioiden tilaa itseasiassa aika hyvin kielitoimiston sanakirjaa vastaavalla tavalla: kyse on tilasta, joka ei vastaa sitä, miten asiat normaalisti on.

Vesihuoltolain 27.1 §:n mukaan: ”Vesihuollossa tai huleveden viemäröinnissä on virhe, kun veden laatu tai toimitustapa tai vesihuoltolaitoksen palvelu ei vastaa sitä, mitä sopimuksen tai säädösten perusteella voidaan edellyttää”. Virhe on siis olemassa ensinnäkin, jos kyseessä on a) laatu-, b) toimitustapa- tai c) palveluvirhe suhteessa asiaa koskevaan sääntelyyn tai asiakkaan ja vesihuollon väliseen sopimukseen. Maa- ja metsätalousministeriön julkaiseman vesihuoltolakioppaan mukaan (s. 32): ”Vesihuollon virheen muodostaa esimerkiksi sellaisen talousveden toimittaminen, joka ei täytä terveydensuojelulainsäädännön mukaisia laatuvaatimuksia. Vesihuollon virheen määrittelyä voidaan tarkentaa vesihuoltolaitoksen ja asiakkaan välisessä sopimuksessa esimerkiksi siten, että virheenä pidetään myös laatuvaatimusten rajoissa tapahtuvia talousveden laatuvaihteluja”. Lain esitöiden (HE 85/2000 vp s. 38/II) lainsäädäntö (laki ja asetus) määrittelevät minimin, jota voidaan vielä täydentää sopimuksella.

Tämän ensimmäisen kategorian virheiden ohella vesihuoltolain 27.1 § tuntee myös muita virheen täyttymiseen johtavia tilanteita: ”Vesihuollossa tai huleveden viemäröinnissä on virhe myös silloin, kun se on yhtäjaksoisesti tai toistuvasti keskeytynyt, jollei keskeytys aiheudu vesihuoltolaitoksen laitteiston tavanomaisesta korjaus- tai huoltotyöstä, joka kestää yhtäjaksoisesti alle 12 tuntia ja josta on ilmoitettu asiakkaalle etukäteen, tai jollei keskeytystä voida muutoin pitää keskeytyksen syy ja olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä”. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että säännöstä on täsmennetty vuonna 2014 rajaamalla asiakkaalle etukäteen ilmoitetut ns. tavanomaiset alle 12 tuntia kestävät korjaus- ja huoltotyöt virheen ulkopuolelle. Tältäkin osin tosin esitöissä (HE 218/2013 vp s. 55/II) nimenomaisesti todetaan: ”Huolto- tai korjaustyö ei olisi tavanomainen, jos se aiheutuisi esimerkiksi vesihuollon keskeyttäneestä putkirikosta.”

Vesihuoltolaitoksen virhevastuuta on rajattu myös vesihuoltolain 27.2 §:n ns. ylivoimaisen esteen tilanteessa seuraavasti: ”Virheenä ei pidetä sellaista vesihuoltolaitoksen palvelun häiriötä tai keskeytymistä, joka aiheutuu vesihuoltolaitoksen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta esteestä, jota sen ei kohtuudella voida edellyttää ottavan huomioon toiminnassaan ja jonka seurauksia se ei kaikkea huolellisuutta noudattaen olisi voinut välttää tai voittaa”. Tästä voisi saada käsityksen, että yllättävät tilanteet voisivat olla jotain sellaista, minkä johdosta virhe ei olisikaan olemassa, mutta myös tältä osin esityöt selventävät asiaa, sillä siellä on hahmoteltu kolmiosainen kriteeristö, jonka kaikkien kriteerien tulee täyttyä ennen kuin vesihuoltolaitos vapautuu virhevastuusta. Esitöiden (HE 218/2013 vp s. 55) mukaan ensinnäkin esteen pitäisi olla vesihuoltolaitoksen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Tällaisista esimerkiksi nostetaan a) työtaistelu, b) luonnononnettomuus, c) viranomaisten toiminnasta aiheutuva este, d) valmiuslain poikkeusolot, e) vesiputken vaurioituminen maansiirtotöiden yhteydessä, sekä f) vesihuoltolaitteistoon kohdistuva vahingonteko. Nousiaisten osalta näistä voisi kyseeseen tulla ainoastaan vesiputken vaurioituminen maansiirtotöiden yhteydessä, mikäli laitos pystyisi osoittamaan, että esimerkiksi yksityiset ovat omia kaivuitaan tehdessään hajottaneet putkiston.

Toisena edellytyksenä kolmiosaisessa kriteeristössä on, ettei laitoksen olisi voitu kohtuudella edellyttää ottavan sitä huomioon toiminnassaan. Kuten ministeri Jari Leppä taannoin totesi vastauksessaan kansanedustaja Esko Kivirannan kirjalliseen kysymykseen, edellytetään laitokselta selvillä oloa toimintaansa kohdistuvista riskeistä sekä varautumista niihin. Esitöissä (HE 218/2013 vp s. 55/II-56/I) laitokselle asetetaan vaatimukseksi varautuminen myös vaikutuspiirinsä ulkopuolella oleviin riskeihin: ”Varautumisen riittävyys olisi sidoksissa kulloisiinkin olosuhteisiin, varautumistekniikan kehitykseen sekä lainsäädännössä asetettuihin varautumisvelvoitteisiin. Vesihuoltoon kohdistuu tyypillisiä riskejä, jotka laitoksen olisi otettava toiminnassaan huomioon ja joiden haitallisia vaikutuksia sen tulisi ehkäistä ja varautua korjaamaan.” Estettä voitaisiin esitöiden mukaan pitää vaikutuspiirin ulkopuolella olevana vasta, ”jos siihen varautuminen olisi edellyttänyt kohtuuttoman korkean varautumistason ylläpitämistä tai kohtuuttoman suurten investointien tekemistä verrattuna esteen poikkeuksellisuuteen tai harvinaisuuteen”. Vesihuoltolaitokselta edellytetään varautumista myös sääolosuhteista aiheutuviin vahinkoihin ja niiden ehkäisyyn (HE 218/2013 vp s. 56/I). Vain ”täysin poikkeukselliset sääolot” on rajattu varautumisvelvollisuuden ulkopuolelle. Nousiaisten tilanteessa epäselväksi on vielä jäänyt se, että oliko varautuminen ollut riittävää, kun vesihuoltolain 15 a.2 §:n tarkoittama häiriösuunnitelma oli kaupparekisteri-ilmoituksen liitteeksi asetetun 7.11.2017 pidetyn hallituksen pöytäkirjan mukaan vielä kesken. Lisäksi vaikka julkisuudessa putkirikkojen syyksi on arveltu sääolosuhteita, ei kyseessä ole ollut mitenkään poikkeukselliset sääolosuhteet.

Kriteeristön kolmantena elementtinä on ”huolellisuus”. Ylivoimainen este edellyttää näin ollen myös sitä, että laitoksen on pitänyt noudattaa kaikkea huolellisuutta ja siitäkään huolimatta esteen seurauksia ei ole voitu välttää. Kuten esitöissä (HE 218/2013 vp s. 56/I) todetaan voidaan useita seurauksia estää ennakollisin toimin sekä häiriötilanteen aikana. Yleisesti vahingonkorvaus- ja rikosoikeudessa huolellisuutta arvioidaan vertaamalla toimintaa ns. huolellisen toimijan toimintaan sen selvittämiseksi, miten asiassa olisi pitänyt toimia ja oliko tarkastelun kohteena olevan tahon toiminta huolellista. Nyt käsillä olevassa tapauksessa ongelmia saattaa tulla siitä, että yhtiön hallitus ei esimerkiksi vuonna 2017 ollut kaupparekisteri-ilmoituksen liitteeksi laitetun hallituksen pöytäkirjan mukaan ollut kokoontunut ennen marraskuuta, eikä sillä myöskään ollut toimitusjohtajaa ennen tuota kokousta. Kun vielä huomioidaan, että kyseisessä kokouksessa yhtiön hallitus yritti itse valita hallituksesta eronneiden jäsenten ja varajäsenten tilalle uusia vastuuhenkilöitä, oli seurauksena osakeyhtiölain vastainen tila päätösvaltaisuuden suhteen, joutunee yhtiön johto väistämättä huolellisuusarvioinnin kohteeksi sekä vesihuoltolainsäädännön että kunta- ja osakeyhtiölainsäädännön näkökulmasta.

”Virheen” olemassaolo laukaisee yleiskielisen ”vahingonkorvausvelvollisuuden”, joka vesitalousoikeuden näkökulmasta kuitenkin jakautuu laskentatavasta riippuen joko kahteen tai kolmeen erilliseen käsitteeseen. Näitä ovat ”hinnanalennus”, ”ankara vahingonkorvausvastuu” sekä ”tuottamuksellinen vahingonkorvausvastuu”. Näistä ensimmäisestä on säädelty vesihuoltolain 27.3 §:ssä seuraavasti: ”Asiakkaalla on oikeus virhettä vastaavaan hinnanalennukseen. Vaatimus hinnanalennuksesta on esitettävä vesihuoltolaitokselle kohtuullisessa ajassa siitä, kun asiakas havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita”. Hinnanalennus on siis asiakkaan oikeus, mutta hänellä on velvollisuus tehdä asiaa koskeva vaatimus vesihuoltolaitokselle kohtuullisessa ajassa, että hän hinnanalennuksen saa. Tältäkin osin vuonna 2014 muuttuneessa lainsäädännössä sääntelyä hinnanalennuksen määrästä on täsmennetty lain 27.4 §:ssä, jonka mukaan: ”Jos virhe perustuu vesihuollon yli 12 tunnin yhtäjaksoiseen keskeytykseen, hinnanalennuksen määrä on vähintään kaksi prosenttia asiakkaan vuotuisesta perus- ja käyttömaksusta. Vesihuoltolaitos vähentää hinnanalennuksen asiakkaan laskusta todettuaan vesihuollon yhtäjaksoisen keskeytyksen. Tässä momentissa säädetystä ei saa asutuksen vesihuollossa sopimuksin poiketa asiakkaan vahingoksi”. Näin ollen hinnanalennus yli 12 tunnin keskeytyksen osalta on vähintään kaksi prosenttia asiakkaan vuotuisista perus- ja käyttömaksuista, kun se aiemman lainsäädännön mukaan oli kahden viikon perusmaksu (HE 85/2000 vp s. 38/II). Kuten uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 218/2013 vp s. 56/II) todetaan, on tiukennuksella pyritty kannustamaan vesihuoltolaitoksia välttämään keskeytyksiä ja sitä kautta parantamaan asiakkaan asemaa. Kahden prosentin minimivaatimuksen on arvioitu vastaavan noin viikon maksuja (HE 218/2013 vp s. 56/II).

Hinnanalennuksen rinnalla asiakkailla on myös oikeus varsinaisiin vahingonkorvauksiin, joista vesihuoltolain 28.1 §:n korvausvelvollisuus välittömistä henkilö- ja esinevahingoista on ns. ankara eli se ei edellytä tuottamuksellisuutta tai tahallisuutta: ”Vesihuoltolaitos on velvollinen korvaamaan vesihuollossa tai huleveden viemäröinnissä olevasta virheestä henkilölle taikka yksityiseen käyttöön tai kulutukseen tarkoitetulle ja vahinkoa kärsineen pääasiassa sellaiseen tarkoitukseen käyttämälle omaisuudelle aiheutuneen vahingon. Ennen vahingon ilmenemistä tehdyn sopimuksen ehto, joka rajoittaa vahinkoa kärsineen oikeutta korvaukseen tämän momentin nojalla, on mitätön”.  Esitöiden (HE 85/2000 vp s. 39/I) mukaan: ”Säännöksen tarkoittamia henkilövahinkoja voisi aiheutua esimerkiksi siitä, kun vedenkäyttäjä sairastuu sen vuoksi, ettei vesihuoltolaitoksen toimittama talousvesi täytä terveydensuojelulain mukaisia laatuvaatimuksia. Omaisuudelle aiheutuvat vahingot tulisivat säännöksen mukaan korvattaviksi siis vain siltä osin kuin kysymys on yksityiseen käyttöön tai kulutukseen tarkoitetusta omaisuudesta. Muulle omaisuudelle virheestä aiheutuvan vahingon korvaamisesta vesihuoltolaitos sen sijaan vastaisi laitoksen ja asiakkaan välisen sopimuksen perusteella”. Näin ollen sairastumisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen on virhetilanteessa vesihuoltolaitoksen vastuulla.

Ankaran vastuun ohella vesihuoltolaitoksella voi olla laajempikin ns. välillisiin vahinkoihin kohdistuva korvausvastuu, josta on säädetty vesihuoltolain 28 §:n 2-4 momenteissa. Tällöin arvioitavaksi tulee vesihuoltolaitoksen huolellisuus eli käytännössä se, että onko kyseessä ollut tuottamuksellisuus. Tuottamuksellisuudella tarkoitetaan käytännössä huolimattomuutta eli sitä, että kyseessä on ollut huolellisuuden laiminlyönti tilanteessa, jossa vesihuoltolaitoksella olisi ollut velvollisuus estää vahinkojen syntyminen. Tahallisuutta ei toiminnassa tarvita, vaan jo pelkästään se, että toiminta ei ole ollut huolellista, laukaisee välillisiin vahinkoihin kohdistuvan vahingonkorvausvastuun. Tuottamuksellisten vahingonkorvausten piiriin kuuluvat lain 28.3 §:n mukaan 1) ansionmenetykset, 2) muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta aiheutuvat vahingot, 3) palvelujen käytön hyödyn olennaiset menetykset sekä 4) muut samankaltaiset vaikeasti ennakoitavat vahingot. ”Tällaista vahinkoa voi syntyä esimerkiksi, jos tuotannon keskeytyksestä aiheutuu tulonmenetystä tai, jos asiakas joutuu olemaan poissa työstä antaakseen laitokselle tilaisuuden virheen korjaamiseen” (HE 85/2000 vp s. 39/II). Edelleen: ”Toiseksi välillisenä vahinkona pidettäisiin muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta aiheutuvaa vahinkoa, kuten esimerkiksi palkanmaksuvelvollisuutta töiden ollessa viivästyksen takia keskeytyneinä taikka tuotannon viivästymisestä aiheutuva korvausvelvollisuutta tuotteiden tilaajille. Kolmanneksi välillisenä vahinkona pidettäisiin sopimuksen kohteen käyttöhyödyn menetystä, josta ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa, sekä muuta siihen rinnastettavaa olennaista haittaa. Neljänneksi välillisenä vahinkona pidettäisiin muuta saman kaltaista vaikeasti ennakoitavaa vahinkoa kuin momentissa on edellä mainittu”. Joskus tuottamuksellinen vastuu voi myös muuttua ankaraksi vastuuksi, kuten vesihuoltolain 28.4 §:ssä on säädetty eli jos edellä mainittu vahinko aiheutuukin muunlaisen vahingon rajoittamisesta, muuttuukin sen käsittely välittömäksi, vaikka kyse olisi välillisen vahingon listaukseen kuuluvasta asiasta.

Esillä on ollut myös näkemys, jossa on viitattu vakuutukseen. Tällä vakuutuksella ei ole vesihuoltolaitoksen korvausvelvollisuuden kannalta rajoittavaa tai edistävää vaikutusta, vaan hinnanalennus ja vahingonkorvaus asiakkaille on vakuutuksesta erillinen tapahtuma. Virheestä johtuva hinnanalennus ja vahingonkorvaus on maksettava vakuutuksesta huolimatta. Vakuutus on ollut vain tapa varautua mahdollisiin riskeihin maksamalla niistä ns. etukäteen. Vakuutus voi korvata vesihuoltolaitokselle kaikki tai osan syntyneistä kustannuksista tai olla korvaamatta, mikäli vakuutuksen ehtojen suojeluohjevähennys tulee sovellettavaksi esimerkiksi huolimattomuuden tai laiminlyöntien vuoksi. Vastaavasti asiakkaille maksettavista vahingonkorvauksista riippumaton on muiden tahojen vahingonkorvausvastuu vesihuoltolaitokselle, kuten myös vesihuoltolaitoksen johdon vahingonkorvausvastuu. Vaikka yhtiöitettyyn toimintaan ei sovelleta virkavastuuta koskevia säännöksiä, on moninpaikoin osakeyhtiölain huolellisuusvelvollisuuden laiminlyönnistä johtuva vahingonkorvausvastuu vieläkin karumpi: osakeyhtiön hallituksen jäsenet vastaavat aiheuttamastaan vahingosta viimekädessä henkilökohtaisella omaisuudellaan, joskin myös tältä osin vastuuvakuutuksilla on voitu pienentää tätä riskiä. Tässä tapauksessa on mahdollista, että tilanne, jossa yhtiön hallitus ei ole kokoontunut lähes vuoteen ja senkin jälkeen nähtävästi virheellisellä kokoonpanolla, joka on aiheutunut sen omista toimista, voi johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen yhtiölle. Tämä kuitenkin selvinnee myöhemmin, kun koko pyydetty asiakirja-aineisto tulee saataville.

Matti Muukkonen
kunnan asukas ja vesihuoltoyhtiön asiakas, yksityishenkilö
Nousiainen

Ps. osoitteesta bit.ly/vesiale löytyy lomake, jolla sekä sähköyhtiöiltä että vesiyhtiöiltä voi vastaavissa tilanteissa hinnanalennusta ja vahingonkorvauksia hakea.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat