Uusinkin #sote-linjaus täynnä ongelmia?

Maahan valmistumassa oleva Antti Rinteen hallitus julkaisi 23. toukokuuta ensimmäiset #sote-linjauksensa. Jo aikaisemmin oli selvää, että ”monialaisen maakuntahallinnon” luominen oli vaaleissa romahtaneen pääministeripuolue keskustan kynnyskysymys. Myös muilta puolueilta oli vaalien alla tullut tukea maakuntahallinnolle, joskin vähän eri muodoissa ja eri nimisenä. Esimerkiksi juuri Rinteen sosialidemokraatit olivat nimenneet sukulaisuuden omaavan mallinsa sote-kunniksi.

Tässä vaiheessa ei luonnollisestikaan ole tietoa siitä mitä kaikkea uusi linjaus sisältää tai ei sisällä. Tällä hetkellä tiedossa on se, että maakuntahallinto ollaan aikeissa toteuttaa 18 maakunnan pohjalta, jonka lisäksi selvitetään erillisratkaisua pääkaupunkiseudulle. Jälkimmäisen osalta selvää ei tosin edes ole onko kyse vain Helsingin erillisratkaisusta, vai myös ovatko joko vain Espoo-Vantaa-Kauniainen vaiko laajempi osa Uudenmaan maakunnasta mukana tarkastelussa. Aivan yksinkertainen erillisratkaisu ei ole, sillä maassamme on ollut laajasti hyväksyttynä niin sanottu ”yhtenäiskunta-ajatus”, jonka mukaan erivapauksia ei eri kunnille sallittaisi. Valtiolla on kuitenkin ollut käynnissä selvityshanke, jonka tavoitteena näyttäisi olevan ”yhtenäiskunta-ajattelun” murtaminen. Tuoreimpana tästä vuoden loppupuolella oletettavasti valmistuva professori Juha Lavapuron ja professori Veli-Pekka Viljasen tähdittämä valtiosääntöoikeudellinen selvitys, jossa tarkastellaan kuntien tehtävien eriyttämisen mahdollisuutta. Olettaisin, että johtopäätöksenä on se, että tietyin ehdoin eriyttäminen on mahdollista. Tätä kuitenkin on jo jossain määrin sallittu esimerkiksi väestöpohjavaatimuksilla. Vaikka ”yhtenäiskunta-ajattelu” murtuisi vahvat perustelut tarvitaan sille miksi myös Oululle, Tampereelle ja Turulle ei vastaavaa mahdollisteta. Nähtäväksi myös jää miten pikkukaupunki Kauniaisten asema suhteessa muihin samankokoisiin kuntiin perustellaan.

Toinen teema, joka varmasti nousee pohdittavaksi, on sininen ajatus tuotannon jättämisestä osittain kuntiin, vaikka järjestämisvastuu siirtyisikin maakunnille. Ajatus on sinänsä hieman omituinen, kun koko uudistuksen tavoitteena on ollut nimenomaan suurempien hartioiden kasaaminen. Mikäli tuotanto jätetään osittainkin kunnille, voi tämä johtaa tilanteeseen, jossa kuntien kannattaa ylläpitää mahdollisimman laajaa omille kuntalaisille suunnattua palvelutuotantoa, mikäli vain lainsäädäntö sen mahdollistaa. Tämä taas ei tue nimenomaan tärkeää tuotannon yhdistämisestä saatavaa synergiahyötyä, sillä pitäisin sitä jopa tärkeämpänä kuin järjestämisen yhdistämistä. Kuntien tuotantomahdollisuuksiin liittyy myös kysymys siitä, että voiko kunnat ylipäätänsä tuottaa erityisen toimialansa (lakisääteiset tehtävät) puitteissa jotain sellaista, jonka järjestämisvastuuta se ei omaa. Näin ei aiemmin ole ollut kuin hyvin pienimuotoisesti. Ja jos voi tuottaa, niin onko kyse markkinaehtoisesta toiminnasta ja vaatiiko EU-lainsäädäntö toiminnan yhtiöittämistä kilpailuneutraliteetin toteuttamiseksi? Notifiointitarve lienee ilmeinen, jos tähän malliin päädytään.

Kolmantena seikkana on syytä nostaa ehdotettu rahoitusmalli: maakuntavero. Kuten tuoreesti professori Mikael Hidén totesi, vaatii maakuntaveron käyttöönotto perustuslain muuttamista. Niin on myös valtion ja kuntien verotusoikeuden osalta. Tämä taas tarkoittaa sitä, ettei syntyvällä hallituksella ole riittävää parlamentaarista tukea ilman kokoomuksen tai perussuomalaisten myötävaikutusta. Ajatus siitä, että vain tämä asia erotettaisiin muusta sote-valmistelusta, lienee näille puolueille mahdoton hyväksyä, joten vielä emme varmaankaan ole nähneet koko saagan lopputulosta.

Kirjoittaja on koulutukseltaan HTT (hallinto-oikeus), YTM (yhteiskuntapolitiikka), ÕTM (kansainvälinen yritysjuridiikka), joka työskentelee Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella kuntaoikeuden tutkijatohtorina.

 

 

mattimuukkonen
Sitoutumaton Espoo

Vuonna -82 syntynyt hallintotieteiden tohtori, oikeustieteen tohtori, yhteiskuntatieteiden maisteri ja Master of Arts in Law sekä julkisoikeuden, erityisesti kuntaoikeuden ja itsehallintoyhteisöjen dosentti. Nykyisin työskentelen Itä-Suomen yliopistossa yliopistonlehtorina. Aiemmin työurallani toiminut muun muassa Riihimäen muutosjohtajana, Mikkelin Puhelin Oyj:n (MPY) liiketoiminnan kehityspäällikkönä, vastuualueenani uudet digitaalisen liiketoiminnan innovaatiot sekä Agens'n toimitusjohtajana ja hallituksen varapuheenjohtajana. Lisäksi olen toiminut mm. kunnanjohtajana Kyyjärvellä, Pyhärannassa ja Suomenniemellä, Joensuun yliopistossa eri opetus- ja tutkimustehtävissä sekä Mikkelin Ammattikorkeakoulun sähköisen arkistoinnin ja digipalvelujen tutkimusjohtajana. Tässä blogissa ilmaisemani ajatukset ovat yksin minun ja yksityishenkilönä esitettyjä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu