Sosiaali-individualismin puolustuspuhe Sosiaali-individualismin puolustuspuhe on testikenttä kaikille niille ajatuksille, joita yhteiskuntaa koskien vuosien varrella on syntynyt. Tavoitteena on käynnistää erilaisia keskusteluja yhteiskunnasta ja tulevaisuudestamme, mihin yleensä olemme tottuneet.

Uusinkin #sote-linjaus täynnä ongelmia?

Maahan valmistumassa oleva Antti Rinteen hallitus julkaisi 23. toukokuuta ensimmäiset #sote-linjauksensa. Jo aikaisemmin oli selvää, että ”monialaisen maakuntahallinnon” luominen oli vaaleissa romahtaneen pääministeripuolue keskustan kynnyskysymys. Myös muilta puolueilta oli vaalien alla tullut tukea maakuntahallinnolle, joskin vähän eri muodoissa ja eri nimisenä. Esimerkiksi juuri Rinteen sosialidemokraatit olivat nimenneet sukulaisuuden omaavan mallinsa sote-kunniksi.

Tässä vaiheessa ei luonnollisestikaan ole tietoa siitä mitä kaikkea uusi linjaus sisältää tai ei sisällä. Tällä hetkellä tiedossa on se, että maakuntahallinto ollaan aikeissa toteuttaa 18 maakunnan pohjalta, jonka lisäksi selvitetään erillisratkaisua pääkaupunkiseudulle. Jälkimmäisen osalta selvää ei tosin edes ole onko kyse vain Helsingin erillisratkaisusta, vai myös ovatko joko vain Espoo-Vantaa-Kauniainen vaiko laajempi osa Uudenmaan maakunnasta mukana tarkastelussa. Aivan yksinkertainen erillisratkaisu ei ole, sillä maassamme on ollut laajasti hyväksyttynä niin sanottu ”yhtenäiskunta-ajatus”, jonka mukaan erivapauksia ei eri kunnille sallittaisi. Valtiolla on kuitenkin ollut käynnissä selvityshanke, jonka tavoitteena näyttäisi olevan ”yhtenäiskunta-ajattelun” murtaminen. Tuoreimpana tästä vuoden loppupuolella oletettavasti valmistuva professori Juha Lavapuron ja professori Veli-Pekka Viljasen tähdittämä valtiosääntöoikeudellinen selvitys, jossa tarkastellaan kuntien tehtävien eriyttämisen mahdollisuutta. Olettaisin, että johtopäätöksenä on se, että tietyin ehdoin eriyttäminen on mahdollista. Tätä kuitenkin on jo jossain määrin sallittu esimerkiksi väestöpohjavaatimuksilla. Vaikka ”yhtenäiskunta-ajattelu” murtuisi vahvat perustelut tarvitaan sille miksi myös Oululle, Tampereelle ja Turulle ei vastaavaa mahdollisteta. Nähtäväksi myös jää miten pikkukaupunki Kauniaisten asema suhteessa muihin samankokoisiin kuntiin perustellaan.

Toinen teema, joka varmasti nousee pohdittavaksi, on sininen ajatus tuotannon jättämisestä osittain kuntiin, vaikka järjestämisvastuu siirtyisikin maakunnille. Ajatus on sinänsä hieman omituinen, kun koko uudistuksen tavoitteena on ollut nimenomaan suurempien hartioiden kasaaminen. Mikäli tuotanto jätetään osittainkin kunnille, voi tämä johtaa tilanteeseen, jossa kuntien kannattaa ylläpitää mahdollisimman laajaa omille kuntalaisille suunnattua palvelutuotantoa, mikäli vain lainsäädäntö sen mahdollistaa. Tämä taas ei tue nimenomaan tärkeää tuotannon yhdistämisestä saatavaa synergiahyötyä, sillä pitäisin sitä jopa tärkeämpänä kuin järjestämisen yhdistämistä. Kuntien tuotantomahdollisuuksiin liittyy myös kysymys siitä, että voiko kunnat ylipäätänsä tuottaa erityisen toimialansa (lakisääteiset tehtävät) puitteissa jotain sellaista, jonka järjestämisvastuuta se ei omaa. Näin ei aiemmin ole ollut kuin hyvin pienimuotoisesti. Ja jos voi tuottaa, niin onko kyse markkinaehtoisesta toiminnasta ja vaatiiko EU-lainsäädäntö toiminnan yhtiöittämistä kilpailuneutraliteetin toteuttamiseksi? Notifiointitarve lienee ilmeinen, jos tähän malliin päädytään.

Kolmantena seikkana on syytä nostaa ehdotettu rahoitusmalli: maakuntavero. Kuten tuoreesti professori Mikael Hidén totesi, vaatii maakuntaveron käyttöönotto perustuslain muuttamista. Niin on myös valtion ja kuntien verotusoikeuden osalta. Tämä taas tarkoittaa sitä, ettei syntyvällä hallituksella ole riittävää parlamentaarista tukea ilman kokoomuksen tai perussuomalaisten myötävaikutusta. Ajatus siitä, että vain tämä asia erotettaisiin muusta sote-valmistelusta, lienee näille puolueille mahdoton hyväksyä, joten vielä emme varmaankaan ole nähneet koko saagan lopputulosta.

Kirjoittaja on koulutukseltaan HTT (hallinto-oikeus), YTM (yhteiskuntapolitiikka), ÕTM (kansainvälinen yritysjuridiikka), joka työskentelee Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella kuntaoikeuden tutkijatohtorina.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen

Erittäin hyviä huomioita.

Näyttää siltä, että nyt ollaan taas ajamassa perustuslaki -miinaan, minkä lisäksi alkuperäiset tavoitteet sote-kustannuspaineiden helpottamisesta kääntyvät päälaelleen (kunnat edelleen tuottajina + uusi maakuntahallinto).

Käyttäjän mattimuukkonen kuva
Matti Muukkonen

Näinhän siinä saattaa käydä. Ylipäätänsäkin olen valmis epäilemään järjestämisen yhdistämisen tarvetta. Pienissä kyllä, mutta se mitä yhdistämisellä saadaan aikaan on 1) potentiaalisesti parempi hankinta-/hallinto-osaaminen, 2) suuruuden massa kilpailutuksiin, ja 3) yhteisvastuu. Niin 1 kuin 2 ovat oleellisia vain, jos haetaan monituottajamallia eli laajamittaista ja jatkuvaa ulkoistamista. Kohta 3 taas on oleellista, jos halutaan minimoida väestötappiollisten kuntien väestötappiosta aiheutuva resurssivaje ja maksattaa se muilla.

Tehokkuuden näkökulmasta tuotannon yhdistäminen on paljon oleellisempaa. Varsinkaan julkisen tuotannon hajauttaminen kuntiin ei kuulosta järkevältä tilanteessa, jossa järjestämisvastuuta ei ole, eikä omistusyhteyttä, kuten nyt kuntayhtymissä.

Oleellista olisi myös pitää soten sekä niitä ennaltaehkäisevien palvelujen (elinvoima, sivistys, työllisyys) yhteys kunnossa. Sote-kuluja voisi todennäköisesti hillitä esim. TE-palvelujen siirtämisellä kuntiin. Käsittääkseni työ vähentää sairastamista.

Ja vielä yksi näkökulma. Kenen kannalta integraatio oleellista? Suurin osa pth-asiakkaista ei tarvitse "so-" tai "esh-palveluja", vaan nimenomaan pth-palveluja, joita eivät nyt saa. Mutta tämä menee toisten tieteiden puolelle.

Käyttäjän hoikanpoika kuva
Ari Mikkola

Hyvää pohdintaa.
Erikseen ottaisin esille kohdan kolme joka koskee suurta osaa Suomen kunnista.
Yhteisvastuu pienistä kunnista joissa suuri vanhus- ja eläkeläisväestön osuus sekä lasten määrä verrattuna ns kasvukeskuksiin. Kasvukeskuksiin muuttaa juurikin näistä muuttotappiokunnista se koulutettu, aktiivinen ja työhalukas, työtä tekevä nuorten terveiden aikuisten joukko. Vastaavasti pieniin kuntiin muuttaa eläkeläistä, iän tai terveyden puolesta, paluumuuttajaa tai suurilapsisia perheitä joille edullisemmat elinkustannukset ja turvallisempi kasvuympäristö toimii kannustimena. Myös ei työtä, ei poliisia toimii tietyn väestöryhmän kannustimena.
Puhutaan siis huoltosuhteesta ja siitä että kuka kustantaa kasvavan vanhusväestön ja varhaiskasvatuksen kasvavat kustannukset.
Yhteiskunta kustantaa valtionosuuksina nämä jo nyt valtaosin mutta monen kunnan ja kaupungin kaikki investoinnit ja elinvoima kohdistuu näiden väestöryhmien tarpeisiin eikä muihin elinvoimaa kasvattaviin toimiin riitä rahaa ja resursseja.
Kohta 3. Minusta yhteiskunnan kuuluisi kustantaa eläkeläisten ja lasten kustannukset täysimääräisesti jottei alueiden väestön erilaisuudesta johtuvat erot kärjisty nykyistä enempää.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #4

Peruspalvelut tulee tosiaan kustantaa kaikille kansalaisille yhteisvastuullisesti jokseenkin samanlaisina. Suomessa se on normaalia, että rikkaat joutuvat maksamaan veroja enemmän kuin köyhät.

Nykyjärjestelmässä kuntien valtionosuudet toteutttavat tätä periaatetta. Köyhät vanhusvaltaiset kunnat saavat niitä enemmän kuin rikkaat terveiden kansalaisten kunnat.

Suomessa kuulee nykyään aika usein tämän tulontasausjärjestelmän kritiikkiä. Usein juuri rikkaimpien kuntien asukkaat pitävät valtionosuuksia jotenkin epäreiluna järjestelmänä. Kyse on kuitenkin periaatteessa samasta rikkaiden ja köyhien välisestä tulontasauksesta, jota suomalaisessa verotuksessa harrastetaan joka tapauksessa.

Kun keskusteluissa puhutaan maakuntien verotusoikeudesta, liikutaan hieman vaarallisilla vesillä siinä mielessä, että jos uusi sote maksatetaan suurelta osalta maakuntien keräämillä veroilla, lopputulos voi olla se, että luovutaan siitä perinteestä, että samat peruspalvelut kuuluvat kaikille kansalaisille, ja siirrytään malliin, jossa köyhimmät maakunnat voivat kustantaa kansalaisilleen vain muuta maata huonommat peruspalvelut (tai joutuvat nostamaan maakuntaveroprosentit muuta maata selvästi korkeammiksi). Jonkinlaista köyhien kyykyttämistä siis.

Jos minulta kysytään, yksi hyvä tapa toteuttaa peruspalvelut tasa-arvoisesti kaikille kansalaisille voisi olla sellainen, jossa valtion keräämistä verotuloista annetaan kaikille kunnille jokin kiinteä summa per asukas, ja kunta voi sitten rahoittaa itse jotain tähän päälle, jos haluaa tarjota kuntalaisille jotain ekstraa. Tuo kiinteä summa voisi vähän vaihdellakin tarveharkinnan mukaan (esim. vanhusvaltaisille kunnille vähän enemmän kuin terveiden nuorten kansalaisten kunnille).

Käyttäjän mattimuukkonen kuva
Matti Muukkonen Vastaus kommenttiin #5

Sekin olisi mielenkiintoinen malli. Voi vain olla, että nousisi pienituloisille liian korkeaksi?

Tuo maakuntien eriytyminen veron myötä kyllä huolestuttava eli joku tasausjärjestelmä varmaan tulee.

Käyttäjän mattimuukkonen kuva
Matti Muukkonen Vastaus kommenttiin #4

Tämä aidosti mielenkiintoinen kysymys eli pitäisikö subventoida ja taas toistaalta pitäisikö esim. maakuntaveron olla pienempi palveluttomilla paikkakunnilla?

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Hyviä huomioita. Esitellyistä malleista paras näyttäisi olevan nykyinen malli. Se että kunnat voivat valita mistä palvelunsa tilaavat, takaa sen, että ne voivat valita toimivimmat ratkaisut. Rahaa ei synny ilmasta, ja nykyinen malli on kustannustehokaskin.

Toimituksen poiminnat