Polygamialainsäädännön tarpeellisuudesta

Aiheen ajankohtaisuudesta

Vihreät nuoret ja opiskelijat kohauttivat muutama aika sitten ehdotuksella moniavioisuuden sallimisesta Suomessa. Vastauksena perussuomalaiset nuoret taas näkivät tämän islamisaationa ja sen asettautuivat sen vastustajiksi. He eivät sinänsä halunneet ottaa polygamisten liittojen rakkausaspektiin tai ylipäätänsä hyväksyttävyyteen, vaan kritisoivat ajatusta sääntelyn sisällyttämisestä lainsäädäntöön.

Polygamialainsäädäntökeskustelu ei juurikaan lähtenyt liikkeelle, vaikka asia sinänsä olisi äärimmäisen tärkeä yksityisten henkilöiden oikeussuojan näkökulmasta. Asiaa ei pitäisi sivuuttaa vain toteamalla se joko islamistiseksi tai muuksi "haihatteluksi", vaan sitä pitäisi nimenomaan tarkastella oikeudellisena kysymyksenä. Tällä en välttämättä tarkoita perusoikeutta polygamisiin liittoihin, vaikka senkin osalta oma näkemykseni on, ettei tätäkään yksilönvapauden ja henkilökohtaisen elämän vapauden piiriin kuuluvaa asiaa tulisi yhteiskunnan toimesta rajoittaa, vaan se tulisi jättää jokaisen yksilön oman päätöksenteon ja valinnanvapauden piiriin.

Sen sijaan suurempaa merkitystä on annettava sellaisille seikoille kuin ennakoitavuus, luottamus ja oikeussuoja. Näistä jälkimmäisimmän osalta huomio on kiinnitettävä erityisesti siihen oikeusjärjestelmämme tunnustamaan seikkaan, että oikeusjärjestelmän tulisi antaa suojaa sille, joka on sen tarpeessa. Toisin sanoen oikeusjärjestykseen tulee sisällyttää sellaisia elementtejä, jotka suojelevat heikommassa asemassa olevaa. Näin ollen kysymys ei ole vähemmistöjen suojasta, vaan nimenomaan suojaa tarvitsevan suojaamisesta.

Polygamiakysymys ja suojan tarve

Polygamia eli moniavioisuus tarkoittaa sitä, että oikeudenkäyttöpiirissä oleva henkilö on avioliitoksi tai sitä vastaavaksi määriteltävässä oikeussuhteessa useamman kuin kahden henkilön kanssa. Polygaminen suhde voi periaatteessa olla myös polysentrinen, mutta pääsääntöisesti ne ovat monosentrisiä, jolloin katsotaan, että yhdellä henkilöllä on useita suhteita, mutta muut elävät periaatteessa monogamiassa.

Polygamiaa ei ole kovinkaan yleistä missään. On yhteiskuntia, joissa polygamia on sallittu, mutta näissäkin pääsääntöisesti monogamistit ovat selvä enemmistö. Polygamiaa voidaan myös harjoittaa vaikka sitä ei lainsäädännössä olisikaan sallittu. Tästä esimerkkinä monogamististen avioliittojen ketjuttaminen siten, että tosiasiallinen suhde jätetään eron jälkeen voimaan. Suomessakaan tätä ei voida pitää laittomana, vaan itse asiassa esimerkiksi tuore avoliittolaki jopa kauttarantain tunnustaa sen. Tällöin kuitenkin avioliittosuhde on avoliittoa vahvempi juridinen suhde. Niinpä "suoja-avioliitossa" oleva ei voi tulla velvoitetuksi avoliittolainmukaisesti.

Mahdollista on myös se, että juridisia sidoksia ei polygamiseen liittoon muodosteta tai niitä ei pyritäkään muodostamaan avioliittoinstituution kautta. Sinänsä sekin on mahdollista, että muodostetaan omia sopimuksellisia kokonaisuuksia. Tällöin polygaminen liitto voidaan oikeudellisesti tehokkaalla tavalla vahvistaa oikeussuojaa nauttivaksi muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (nimikysymys, lasten huolto ja perintö [tosin osittain]). Tämä kuitenkin lisää vaivaa, jolloin se on helpompi jättää tekemättä. Ongelmana tällöin kuitenkin on ettei heikomman suojelua pystytä toteuttamaan. Mikäli tosiasiallista polygamiaa esiintyy, esiintyy sitä siitäkin huolimatta onko asiasta säädetty laissa.

Lähisuhdesääntely ratkaisuna

Olen jo aiemmin esittänyt koko avioliittolainsäädännöstä luopumista ja siirtymistä "rakkausneutraaliin" lähisuhdesääntelyyn. Näkemykseni mukaan tällöin myös polygamiakysymysten huomioiminen olisi mahdollista, jolloin näissä suhteissa suojantarpeessa oleville henkilöille olisi mahdollisuus määrätä suoja. Nykyiselläänhän tuota suojaa ei ole kuin mahdollisessa avioliitossa olevilla. Muut suhteen osapuolet ovat vailla oikeussuojaa.

Lähisuhdesääntelyn perusideana olisi luoda oikeudellinen instrumentti, jonka avulla lähisuhteet tulisivat asianmukaisesti säädellyksi ja oikeussuoja rakennetuksi. Tästä irrallisena voisi sitten olla eri uskontokuntien ynnä muiden omat prosessinsa. Lähisuhdesääntelyyn voi tarkemmin tutustua aiemmissa teksteissäni.

Post scriptum

Polygamiassa kysymys ei ole islamisaatiosta. Polygamiaa on ollut kaikissa uskontokunnissa, jopa kristinuskossa. Polygamialainsäädännön synnyttäminen olisi myös tehokas turva väitettyjen alistuksenuhrien auttamiseksi, koska polygamialainsäädännöllä heidän asemansa tulisi tunnustetuksi. Tämä mahdollistaisi myös suhteesta lähtemisen ja turvan mahdollisen eron jälkeen.

Kirjoittaja on 29-vuotias oikeustieteiden tutkija.