Facebook ja kategorinen imperatiivi

Aiheesta

Facebook on tänään ilmoittanut muutoksista, joita se tekee palveluunsa. Kysymys on selvästä vastaiskusta toiselle alan jätille, Googlelle. Siinä missä googlen ajattelu perustuu uuden tiedon hakemiseen ja löytämiseen, rakentaa Facebook maailmaan jotain uutta. Kysymys on järjestelmästä, jonka avulla tuotetaan jatkuvasti uutta ja ihmeellistä. Näin ollen ero on selvä suhteessa Googleen, joka hyödyntää jo olemassa olevaa.

Sekä Google että Facebook ovat miljoona, jopa miljardibisneksiä. Googlen ajatuksena on myydä mainostilaa siten, että mainostajat pääsevät esille silloin kuin tietyt hakusanat tai tietty hakusanojen kokonaisuus esitetään haettavaksi. Facebook taas mallintaa ihmisistä saamillaan tiedoilla profiilia, jota se sitten myy eteenpäin. Monipuolistamalla palvelua järjestelmä kerää tietoja, jotka se sitten luovuttaa maksusta eteenpäin ostajille. Koska facebook on näppärästi sopimusehdoissaan lupauttanut itselleen kaikki oikeudet, ei kenelläkään ole oikeutta rajata sitä mitä todellisuudessa eteenpäin lähtee. Ei edes vaikka facebookissa on mahdollista rajata tiettyjä käyttöehtoja.

Facebookin ajattelu on nerokas. Tarjoamalla suhteellisen yksinkertaisen näennäishyödyn ihmisille, organisaatio saa käyttöönsä äärettömän määrän myytävissä olevia immateriaalioikeuksia. Näin ollen käytännössä minimaalisilla kustannuksilla saadaan varallisuutta mittaamattoman paljon. Ongelma vain on siinä, että onko tämä eettisesti oikein ja ollaanko jo joltain osin rikottu jopa lainsäädäntöä? On nimittäin niinkin, että rikoslainsäädäntö määrittelee petokseksi toiminnan, jossa toista erehdyttämällä tai toisen erehdyksestä hyötymällä hankintaan taloudellista hyötyä.

Kategorinen imperatiivi

Köningsbergiläinen filosofi Immanuel Kant määritteli aikanaan oman yhteiskuntateoriansa eettiseksi perustaksi niin sanotun kategorisen imperatiivin, jonka ensimmäisen osan mukaan aina tulisi toimia siten, että toiminnasta voisi tehdä yleisen säännön eli toisin sanoen toiminta voisi olla normin mukaista päämäärien valtakunnassa. Kategorisen imperatiivin toisen osan mukaan taas ihmisiä ei tulisi koskaan välineellistää vain kohdella itseisarvoisina olioina.

Kategorisen imperatiivin perusajatuksena on määrittää siten jokaiselle yksilölle tai yksilöistä johdetuille yhteenliittymille ”moraali”, jonka puitteissa tämä toimii. Kysymys on siten eräänlaisesta vastavuoroisuuden periaatteesta, jonka mukaan on ensinnäkin tunnustettava se, että jokaisella toisella on oikeuksia (II osa) ja oikeudet ovat vastaavat oikeudet kuin itsellä (I osa). Näin ollen muodostuu yksilönvapauksien jännitejärjestelmä, jossa jokaisella on yhtäläiset oikeudet, jotka taas ovat yhteensovitettavissa muiden vastaavien oikeuksien kanssa, kuten amerikkalaisfilosofi John Rawls on asian ilmaissut.

Kategorisen imperatiivin pohjalta voidaan siis havaita se, ettei ihmisiä ole eettisesti oikein koskaan välineellistää. Lisäksi voidaan huomata se, ettei kenenkään tulisi ponnistaa toisten silmäkulmasta eli käytännössä huijata ihmisiä heille epäedullisiin sopimuksiin. Jos näin tapahtuu, tulee yhteiskunnan väkivaltakoneistona puuttua asiaan. Käytännössä tämä tarkoittaa lainsäätäjän ja hallinnon toimia.

Facebook ja julkinen valta

Facebookin uutuudenviehätys mahdollisti järjestelmän koko yhteiskunnan läpäisemisen. Näin ollen markkinat ja kansalaisjärjestöt alkoivat hyödyntää järjestelmää. Edelleen myös julkinen valta on laajassa mitassa ryhtynyt hyödyntämään järjestelmää. Näin ollen julkinen valta on tullut osallistuneeksi järjestelmän toimintaan antaen sille insitutionaalisen tukensa. Ehkä jopa tietämättään mistä oikeastaan on kyse.

En viittaa salaliittoteorioihin siitä, että kyseessä olisi Pentagonin hanke, joskaan kaukaa haettua ei ole myöskään se, että Pentagon voi hyvin ostaa tietoja Facebookilta tai suunnata tietynlaista markkinointia ihmisille. Sen sijaan järjestelmässä on jokatapauksessa nyt kaikki se informaatio, jolla periaatteessa maailmaa pystytään ohjaamaan. Mitä pidemmälle Facebookin kehitys menee, sitä lähempänä olemme kategorisen imperatiivin vastaista toimintaa eli ihmisten välineellistämistä.

Julkisen vallan tehtävä ei siten tällä hetkellä pitäisi olla tämän järjestelmän tukeminen. Kysymys on järjestelmästä, jolla on huomattavassa määrin totalitaarisia piirteitä erityisesti järjestelmän keräämien tietojen määrästä ja niiden hyödynnettävyydestä sekä epädemokraattisesta hallintotavasta johtuen. Nyt kysymys kuuluu joko Facebookin todellinen luonne ymmärretään ja sen toimintaan puututaan vai halutaanko ihmisten välineellistämistä edelleen jatkaa? Ainakaan työmarkkinoilla työntekijän riistoa ei ole sallittu, eikä sitä ole ihmiskaupassa tai seksuaalirikoksissakaan hyväksytty, miksi riisto sitten sallittaisiin immateriaalisissa kysymyksissä? Nämähän eivät mekaniikaltaan poikkea toisistaan.

Kirjoittaja on 29-vuotias hallintotieteiden lisensiaatti ja yhteiskuntatieteiden maisteri, joka ei ole liittynyt Facebookiin.

mattimuukkonen
Sitoutumaton Espoo

Vuonna -82 syntynyt hallintotieteiden tohtori, oikeustieteen tohtori, yhteiskuntatieteiden maisteri ja Master of Arts in Law sekä julkisoikeuden, erityisesti kuntaoikeuden ja itsehallintoyhteisöjen dosentti. Nykyisin työskentelen Itä-Suomen yliopistossa yliopistonlehtorina. Aiemmin työurallani toiminut muun muassa Riihimäen muutosjohtajana, Mikkelin Puhelin Oyj:n (MPY) liiketoiminnan kehityspäällikkönä, vastuualueenani uudet digitaalisen liiketoiminnan innovaatiot sekä Agens'n toimitusjohtajana ja hallituksen varapuheenjohtajana. Lisäksi olen toiminut mm. kunnanjohtajana Kyyjärvellä, Pyhärannassa ja Suomenniemellä, Joensuun yliopistossa eri opetus- ja tutkimustehtävissä sekä Mikkelin Ammattikorkeakoulun sähköisen arkistoinnin ja digipalvelujen tutkimusjohtajana. Tässä blogissa ilmaisemani ajatukset ovat yksin minun ja yksityishenkilönä esitettyjä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu