Facebook ja kategorinen imperatiivi
Aiheesta
Facebook on tänään ilmoittanut muutoksista, joita se tekee palveluunsa. Kysymys on selvästä vastaiskusta toiselle alan jätille, Googlelle. Siinä missä googlen ajattelu perustuu uuden tiedon hakemiseen ja löytämiseen, rakentaa Facebook maailmaan jotain uutta. Kysymys on järjestelmästä, jonka avulla tuotetaan jatkuvasti uutta ja ihmeellistä. Näin ollen ero on selvä suhteessa Googleen, joka hyödyntää jo olemassa olevaa.
Sekä Google että Facebook ovat miljoona, jopa miljardibisneksiä. Googlen ajatuksena on myydä mainostilaa siten, että mainostajat pääsevät esille silloin kuin tietyt hakusanat tai tietty hakusanojen kokonaisuus esitetään haettavaksi. Facebook taas mallintaa ihmisistä saamillaan tiedoilla profiilia, jota se sitten myy eteenpäin. Monipuolistamalla palvelua järjestelmä kerää tietoja, jotka se sitten luovuttaa maksusta eteenpäin ostajille. Koska facebook on näppärästi sopimusehdoissaan lupauttanut itselleen kaikki oikeudet, ei kenelläkään ole oikeutta rajata sitä mitä todellisuudessa eteenpäin lähtee. Ei edes vaikka facebookissa on mahdollista rajata tiettyjä käyttöehtoja.
Facebookin ajattelu on nerokas. Tarjoamalla suhteellisen yksinkertaisen näennäishyödyn ihmisille, organisaatio saa käyttöönsä äärettömän määrän myytävissä olevia immateriaalioikeuksia. Näin ollen käytännössä minimaalisilla kustannuksilla saadaan varallisuutta mittaamattoman paljon. Ongelma vain on siinä, että onko tämä eettisesti oikein ja ollaanko jo joltain osin rikottu jopa lainsäädäntöä? On nimittäin niinkin, että rikoslainsäädäntö määrittelee petokseksi toiminnan, jossa toista erehdyttämällä tai toisen erehdyksestä hyötymällä hankintaan taloudellista hyötyä.
Kategorinen imperatiivi
Köningsbergiläinen filosofi Immanuel Kant määritteli aikanaan oman yhteiskuntateoriansa eettiseksi perustaksi niin sanotun kategorisen imperatiivin, jonka ensimmäisen osan mukaan aina tulisi toimia siten, että toiminnasta voisi tehdä yleisen säännön eli toisin sanoen toiminta voisi olla normin mukaista päämäärien valtakunnassa. Kategorisen imperatiivin toisen osan mukaan taas ihmisiä ei tulisi koskaan välineellistää vain kohdella itseisarvoisina olioina.
Kategorisen imperatiivin perusajatuksena on määrittää siten jokaiselle yksilölle tai yksilöistä johdetuille yhteenliittymille ”moraali”, jonka puitteissa tämä toimii. Kysymys on siten eräänlaisesta vastavuoroisuuden periaatteesta, jonka mukaan on ensinnäkin tunnustettava se, että jokaisella toisella on oikeuksia (II osa) ja oikeudet ovat vastaavat oikeudet kuin itsellä (I osa). Näin ollen muodostuu yksilönvapauksien jännitejärjestelmä, jossa jokaisella on yhtäläiset oikeudet, jotka taas ovat yhteensovitettavissa muiden vastaavien oikeuksien kanssa, kuten amerikkalaisfilosofi John Rawls on asian ilmaissut.
Kategorisen imperatiivin pohjalta voidaan siis havaita se, ettei ihmisiä ole eettisesti oikein koskaan välineellistää. Lisäksi voidaan huomata se, ettei kenenkään tulisi ponnistaa toisten silmäkulmasta eli käytännössä huijata ihmisiä heille epäedullisiin sopimuksiin. Jos näin tapahtuu, tulee yhteiskunnan väkivaltakoneistona puuttua asiaan. Käytännössä tämä tarkoittaa lainsäätäjän ja hallinnon toimia.
Facebook ja julkinen valta
Facebookin uutuudenviehätys mahdollisti järjestelmän koko yhteiskunnan läpäisemisen. Näin ollen markkinat ja kansalaisjärjestöt alkoivat hyödyntää järjestelmää. Edelleen myös julkinen valta on laajassa mitassa ryhtynyt hyödyntämään järjestelmää. Näin ollen julkinen valta on tullut osallistuneeksi järjestelmän toimintaan antaen sille insitutionaalisen tukensa. Ehkä jopa tietämättään mistä oikeastaan on kyse.
En viittaa salaliittoteorioihin siitä, että kyseessä olisi Pentagonin hanke, joskaan kaukaa haettua ei ole myöskään se, että Pentagon voi hyvin ostaa tietoja Facebookilta tai suunnata tietynlaista markkinointia ihmisille. Sen sijaan järjestelmässä on jokatapauksessa nyt kaikki se informaatio, jolla periaatteessa maailmaa pystytään ohjaamaan. Mitä pidemmälle Facebookin kehitys menee, sitä lähempänä olemme kategorisen imperatiivin vastaista toimintaa eli ihmisten välineellistämistä.
Julkisen vallan tehtävä ei siten tällä hetkellä pitäisi olla tämän järjestelmän tukeminen. Kysymys on järjestelmästä, jolla on huomattavassa määrin totalitaarisia piirteitä erityisesti järjestelmän keräämien tietojen määrästä ja niiden hyödynnettävyydestä sekä epädemokraattisesta hallintotavasta johtuen. Nyt kysymys kuuluu joko Facebookin todellinen luonne ymmärretään ja sen toimintaan puututaan vai halutaanko ihmisten välineellistämistä edelleen jatkaa? Ainakaan työmarkkinoilla työntekijän riistoa ei ole sallittu, eikä sitä ole ihmiskaupassa tai seksuaalirikoksissakaan hyväksytty, miksi riisto sitten sallittaisiin immateriaalisissa kysymyksissä? Nämähän eivät mekaniikaltaan poikkea toisistaan.
Kirjoittaja on 29-vuotias hallintotieteiden lisensiaatti ja yhteiskuntatieteiden maisteri, joka ei ole liittynyt Facebookiin.
Taidanpa jakaa tämän linkin Facebookissa.
Ilmoita asiaton viesti
Täytin 18 vuotta 38 vuotta sitten. Silloin varjoaan pelkäävät konformistit vakuuttivat minulle, että en voi mitenkään tulla toimeen ilman ajokorttia. Hyvin olen pärjännyt. Aion pärjätä ilman Facebookiakin, ellei perustuslakiin tehdä sellaista lisäystä, että jokaisen Euroopan Unionin kansalaisen on oltava yhden yksityisen amerikkalaisfirman asiakas.
Ilmoita asiaton viesti
”…että jokaisen Euroopan Unionin kansalaisen on oltava yhden yksityisen amerikkalaisfirman asiakas.”
Haluaisin tarkentaa jotain.
Jos tarkoitat kuulumista Facebookiin käyttäjänä, niin silloin olet ainoastaan tuote, et edes asiakas.
Ilmoita asiaton viesti
Facebook ei aidosti luo mitään uutta. Se vain antaa yhteisölle työkalut luoda kaiken puolestaan samalla pitäen itsellään omistusoikeuden lopputulokseen.
Olkaahan varovaisia siellä naamakirjassa.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran tuosta nyanssista eri mieltä, että kyllä mielestäni se on uuden luomista kun yhdistetään vanhoja asioita. Niinhän uusi syntyy. Tältä osin uutta FB luo, kun se on luonut alustan, johon se de facto kerää tietoja myydäkseen niitä eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
Nyanssina, ok, näin juuri.
Silti on selvää, että Facebookin arvon luovat aktiiviset käyttäjät. Näinhän toki on myös TV:n ja muiden medioiden laita, ilman kuluttajia ne ovat arvottomia.
Facebookin erikoisuus on kuitenkin siinä, että sen oma panostus on konseptin synnyttänyttä innovaatiota lukuunottamatta erittäin pieni ja varsinaisen sisällön luovat käyttäjät itse.
Olen samaa mieletä kanssasi; Facebookia tule tarkastella erittäin kriittisesti.
Hyvä kirjoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Kantin kategorinen imperatiivi voi kuulua tähän jonkin verran, jos on kysymys eettisistä periaatteista.
Facebook on liian helppo väline kerätä tietoa ihmisistä ja heidän välisistä suhteistaan. Ainakin mainontaa varten.
Google kuvaa jo katujakin.
Mihin tätä tietoa tarvitaan?
Ilmoita asiaton viesti
”Sivistyssanojen” summittainen väärinkäyttö ei teekään fiksua ihmistä? Oi voi.
Ilmoita asiaton viesti
Tieto on valtaa. Sen käyttöä rajoittaa vain mielikuvitus, kunhan sitä tietoa vaan ensin on tarpeeksi.
Oheinen luento sisältää useita esimerkkejä tiedon jalostamisesta.
Mainio esitys: http://www.ted.com/talks/david_mccandless_the_beau…
Ilmoita asiaton viesti
Unohdit kategorisen imperatiivin toisesta kohdasta aikan tärkeän sanan:
Kategorisen imperatiivin toisen osan mukaan taas ihmisiä ei tulisi koskaan kohdella PELKKINÄ välineinä… Kategorinen imperatiivi hyväksyy ihan käytännön syistäkin ihmisten osittaisen välineellistämisen.
Ilmoita asiaton viesti