Kuntaliitos pikkukunnan näkökulmasta
Yleistä
Hallituksen tiukan kuntalinjauksen mukaan mikään Suomen kolkka tai yksikään suomalainen kunta ei jää kuntauudistuksen ulkopuolelle. Tavoitteena on synnyttää vahvoihin peruskuntiin perustuva kuntarakenne, jolla on riittävä kantokyky todellisuudessa turvata ne palvelut, joita kunnille on säädetty osana niille asetettua tarkoitusta turvata kansalaisten hyvinvointi ja kestävä kehitys kunnan alueella.
Kuntauudistus on herättänyt, kuten kuntaliitosteema yleensäkin, paljon huolta erityisesti niissä kunnissa, jotka ovat pitkään vaalineet itsenäisyyttään. Taustalla on ollut usein huoli päätösvallan karkaamisesta pois omalta alueelta ja usko isompien alueiden "vihamielisyyteen" suhteessa reuna-alueisiin. Vaihtoehdoksi on kehitetty erilaisia hallintohimmeleitä, joiden avulla itsenäisyys on pystytty turvaamaan, mutta samalla hyödyt keskittämisestä on pystytty ottamaan. Seurauksena on ollut kilpailua naapurikuntien kesken ja panostamista sellaisiin palveluihin, jotka eivät ole yhteistoiminnan piirissä.
Kuntaliitoksissa kuntalaiset ovat usein päättäjien ja virkamiesten sekä kuntajakoselvittäjän armoilla. Tämä ei tarkoita, että heidän tulevaisuutensa olisi huonoissa käsissä, jolloin "armoilla oleminen" ei ehkä kuvaa tilannetta hyvin. Toisaalta kuitenkin ryhmän dynamiikasta riippuu, kuinka hyviä ratkaisuja he saavat aikaan. Erityisen tärkeää olisi saada kestäviä ratkaisuja, jotka olisivat hyviä kaikille kuntalaisille heidän asuinpaikastaan riippumatta. Hyvillä ja toimivilla palveluilla voidaan nimittäin myös ratkaista niitä ongelmia, joita laajasta maantieteellisestä alueesta voi aiheutua.
Tuottavuuden kasvattaminen
Tuottavuus on päivän sana kuntakentässä. Tilastoista on havaittavissa kuinka kuntakentän tuottavuus on laskenut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä on käytännössä johtanut tilanteeseen, jossa rahat eivät riitä palvelujen rahoittamiseen. Kun tähän vielä yhdistetään tilinpäätöskikkailu, jota kunnissa on laajasti harjoitettu, ollaan jouduttu tekemään ratkaisuja, jotka eivät välttämättä ole kuntalaisten edunmukaisia, tai edes järkeviä. Tällaisista ei-järkevistä ratkaisuista tyypillisimpiä esimerkkejä on kuntien yhdistelmävirat, jotka johtavat tilanteeseen, jossa erikoisosaaminen poistuu, kun yksi monen viranhaltija ei pysty keskittymään ja erikoistumaan mihinkään viranalaan.
Tuottavuutta voidaan lisätä vastaamalla samalla kokonaiskustannuksella suurempaan palvelutarpeeseen tai pienentää kustannuksia siten, että tuotanto säilyy samalla tasolla. Korkeinta tuottavuuden kasvu lienee silloin kuin palvelutuotos kasvaa samalla kun kustannusrakenne pienenee. Tuottavuutta voidaan kasvattaa käytännössä siten, että vähennetään työvoimaa (tai pidetään samalla tasolla jos tuotos kasvaa) taikka sitten muutetaan tapoja tehdä työtä. Tämä tarkoittaa sitä, että karsitaan hukkakäyttöä. Niinpä esimerkiksi se, että joku anomus ei kierrä neljän pöydän kautta, vaan päätetään ensimmäisellä pöydällä johtaa tuottavuuden kasvuun. Samoin tapahtuu kun päätöksenteko siirretään mahdollisimman lähelle asiakkaita samalla kun tätä asiakaspalveluntasoa koulutetaan mahdollisimman hyvin palvelevaksi ja osaavaksi.
Käsitykseni mukaan kolme kuntatyön tuottavuutta eniten nostavaa tekijää olisivat korkeapalkkapolitiikka, jota olen avannut jo aiemmin. Idea on alunperin kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläisen. Toisaalta suuri merkitys on myös sillä, miten strategisesti kuntaa johdetaan. Ideaalitilanteessa kunnan hallinnon ylimmillä tasoilla määritetään strategiset valinnat eli se, miten organisaatio reagoi ympäristöönsä. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että strategia on aukikirjoitettu sopimus siitä miten kunnassa päätöksiä tehdää, minkä periaatteiden ja minkä toimintamallien mukaan. Hallintojohtosäännöllä sekä toimivalla otto-oikeusjärjestelmällä voidaan taas varmistaa, että organisaatio toteuttaa strategisia valintoja tai jos ei toteuta satunnaistilanteissa, voidaan otto-oikeudella tilanne korjata. Kun samalla päätöksenteko on pääasiallisesti mahdollisimman lähellä, jää kallis tyhjäkäynti mahdollisimman vähäiseksi. Tämän idean olen saanut alunperin Kivijärven kunnanjohtaja Pekka Helppikankaalta.
Kolmas tekijä on tietotekniikka. Tietotekniikan avulla voidaan palveluja siirtää sellaisiin paikkoihin, joissa asiakaskunta ei ole riittävä siihen, että palvelu voitaisiin tuottaa tälle asiakaskunnalle perinteisellä tavalla. Esimerkiksi telelääketieteen avulla voitaisiin tuottaa hyvinkin halvalla erikoislääkäripalveluja pienille paikkakunnille siinä missä senioreiden etätukipalvelut voitaisiin järjestää. Tässä työssä uranuurtajana toimii tamperelainen Emtele oy toimitusjohtajansa Hannu Martikaisen johdolla ja Oriveden entisen kaupunginjohtajan Hannu Kilpeläisen konsultoimana.
Pieni kunta ja sille paras sopimus
Kuntaliitosneuvotteluissa lähtökohtatilanne on se, että keskuskunta tai ylipäätänsä suurempi kaupunki haluaa usein ajaa palvelut alas liittyvästä kunnasta. Tätäkään ei pidä ajatella ilkeytenä vaan puhtaana matematiikkana sen osalta, että yleensä liittyvän kunnan väestömäärä on häviävän pieni, vaikka etäisyydet ovatkin pitkät. Kuitenkin vastaanottavankin kunnan kannalta on oleennaista, että mikroyhdyskunta vanhoissa kunnissa säilyy, koska muutoin sille tulee tarpeettomasti kustannuksia siitä, että nämä alueet tyhjenevät keskuskuntaan palvelujen lähelle. Tällöin vanhalle alueelle jää huomattavasti tyhjiä vuokra-asuntoja sekä rapautuva elinkeinorakenne, joka epätasapainostaan johtuen aiheuttaa konkursseja. Seurauksena on suuremmat kustannukset, kuin mitkä palvelujen säilyttämisestä aiheutuvat. Sama koskee muun muassa tarvetta rakentaa uusia asiakaspalvelupaikkoja muun muassa päivähoito- ynnä muiden sellaisten paikkojen muodossa.
Pienen kunnan kannalta olisi myös tarve turvata edes joitain keskeisiä palveluja, joiden hakeminen kauempaa on hyvin hankalaa. Tämä tarkoittaa joko sitä, että palvelut tuodaan aina väliaikaisesti paikkakunnalle tai ne järjestetään tietoliikenneyhteyksiä hyödyntäen. Näin ollen valittavana voisivat olla erilaiset palvelubussit, joissa tarjolla olisi sekä julkisia että yksityisiä palveluja eli eräänlainen kirjastoauto+ tai kauppa-auto+. Tämä tosin edellyttäisi kyläkauppatukien muuttamista siten, että ne mahdollistaisivat myös liikkuvat yksiköt tuen piiriin. Tietoliikenneyhteyksien osalta taas tarvittaisiin joukko liikkuvia välineitä, kuten esimerkiksi telelääketieteen tiedonkeruupalveluja, kuten esim. kannettava mikro-ekg sekä erilaisia muita tukipalveluja. Myös etäpalvelut neuvontalaitteineen sekä mahdollisimman automatisoidut hallintoasian käsittelyt olisivat yksi reuna-alueille tärkeistä alueista.
Yksi ehdottoman tärkeä asia olisi ymmärtää keskuskaupunkeihin liittyvät alueet niiden vahvuuksiensa kautta. Näin ollen esimerkiksi matkailussa ei välttämättä kannata korostaa loma-aikaisuutta, vaan laajempaa vapaa-aikaisuutta. Joku alue voisi rakentua kokonaisuudessaan tämän ideologian varaan. Tällaisten asioiden huomioiminen liitossopimuksissa olisikin siten paljon tärkeämpää kuin sen kirjaaminen, että onko liitoskunnalla kolmenvuoden ajan mandaattipaikka kaupunginhallituksessa vai ei. Sillä paikalla kun sitä tulevaisuutta ei ratkaista.
Kirjoittaja on 29-vuotias hallintotieteiden lisensiaatti ja yhteiskuntatieteiden maisteri, joka on toiminut johtavana kunnallisena viranhaltijana kuntaliitoskeskustelun aikana.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kokoomus ja Rkp on suurimmat puolueet Kauniaisten valtuustossa.
Sitten kun Kauniaisissa päätetään liittyä Espooseen uskon Pakkoruotsi-Virkkusen ja Kokoomuksen vilpittömyyteen kuntaprojektissa.
Ahvenanmaalla on 16 kuntaa ja asukkaita vain yhteensä 28 000.
Ahvenanmaa on myös Suomen vaurain maakunta ja eräs EU:n vauraimmista alueista. Liekö kuntakoko syy vai seuraus?
"Ahvenanmaalla on Suomen korkein keskimääräinen elintaso. Eurostatin helmikuussa 2010 julkistamien tilastojen mukaan ostovoimakorjattu bkt asukasta kohden on Ahvenanmaalla 43% suurempi kuin EU:ssa keskimäärin (koko Suomessa 18% suurempi).[25]"
Lähde: Wikipedia
Ts. Joku tässä Kokoomuksen ja Virkkusen kuntaprojektissa mättää.
Ei liene merkittävä tekijä siihen nähden. Tai sitten korkeintaan on seuraus siitä, ettei tarvitse kasvattaa tuottavuutta, koska varaa järjestää tehottomammin...
Kuinka ajattelit, että konkreettisia asioita kuten terveydenhuoltoa voisi hoitaa "tietoliikenneyhteyksiä hyödyntäen"? Vai miten olisi kirjasto-auto-tyylinen terveyskeskus? Tai ehkä koulu? :D Tai kenties päivähoitoa lapsille tietoliikenneyhteyksiä hyödyntäen??
Esimerkiksi Emtele oy ja Doctagon tarjoavat yhteispalvelua, jossa Emtele on kehittänyt ekg-lukijan, joka on taskukokoinen. Sillä voidaan mitata käyrät ja lähettää tietoliikenneverkkoja hyödyntäen se analysoitavaksi erikoislääkärille, joka antaisi 30 minuutissa lausunnon. Tässä yksi esimerkki. Toinen esimerkki on se, että pikkukunnissa joudutaan kietämään sama "lenkki" jopa 3-4 kertaa päivässä, kun osa, esimerkiksi ns. tarpeettomat hälyytykset voitaisiin hoitaa etätukijärjestelmin. Tässä säästyisi pitkä penni varsinaiseen työhön. Toisaalta tuottavuuskin kasvaisi, koska samoin resurssein voitaisiin palvella laajempaa joukkoa.
No ei tuo ihan huono idea ole sekään, että osa palveluista siirrettäisiin pyörille. Jo nyt suuri osa kuntien tuottamista sote-palveluista on pyörillä kotihoidon muodossa, joka on halvempi kuin vuodeosasto. Nyt sitten kysymys kuuluisi voisiko erilaiset terveyskioskit, joilla on ollut positiivinen vaikutus kansanterveyteen siirtyä kanssa pyörille. Ehkä. Koulutuksen osalta taas on jotain kokeiluja on ollut, muistaakseni Tyrnävällä on ollut etälukio, jonka lisäksi ainakin jotain opetusta on ollut myös alemmilla tasoilla. No realiteetti on se, että alimmilla luokilla edellytetään läsnäoloa, mutta toki esimerkiksi oppimistuoli voisi olla yksi oppimista avittava malli.
Päivähoidon osalta esimerkiksi erityislastentarhanopettajien konsultointi voitaisiin osittain järjestää verkon kautta.
Matti M,
Yksi kysymys, jonka 3.10. esitti ESS:n Vierailija-palstalla kunnallisoikeuden professori Aimo Ryynänen: "Missä on tähän mennessä kyetty luomaan toimiva kunnanosahallinto, vaikka säännökset asiasta ovat olleet laissa jo vuodesta 1976?"
Hän kirjoittaa myös, että Suomi on sitoutunut Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan edellyttämiin periaatteisiin, joiden 5. pykälä edellyttää, että kuntien rajojen muuttumisessa on toimittava yhteistyössä asianomaisten kuntien kanssa. "Kuntien asukkaidenkin kantaa on kuultava kansanäänestyksen kautta."
Hän pitää nyt esitettyä kuntauudistusta onnettomana ja se on pysäytettävä."Tarvitaan kunnon vuoropuhelu, kunnon valmistelu, riittävät tutkimukset ja niiden perusteella aikanaan hyväksyttävän ratkaisun huuolellinen tekeminen."
Kunnioittamani professori Ryynänen sitoutuu mielestäni nyt hieman liikaa rakenteisiin, kun tärkeintä olisi pohtia sisältöjä. Kuten jo kirjoitin sillä kunnanhallituksen siirtymämandaattipaikalla ei paljon turvata, sitä ei tehdä myöskään osakuntahallinnolla. Päättäjienhän pitäisi aina miettiä koko kunnan etua, joten tällaisten etupiirien synnyttäminen ei välttämättä ole järkevää. Sen sijaan järkevää on se, että luodaan kestävät periaatteet, joiden puitteissa kunta toimii. Tässä monella kunnalla tekemistä.
EN PIPK 5 artikla: "Paikallisviranomaisten aluerajoja ei saa muuttaa neuvottelematta ensin asianomaisten kuntien kanssa. Kansanäänestyksen käyttäminen on mahdollista, milloin se sallitaan lainsäädännössä."
Tällä ei ole Suomen tilanteeseen minkään sortin merkitystä. Meillä varmasti kuullaan, jonka lisäksi perustuslaki saattaa asettaa tiukemman kynnyksen muuttamiselle. Sinänsähän tuo sopimusklausuuli suoraan mahdollistaisi pakkoliitokset jos vain muodollisesti ensin kuultiasiin ja neuvoteltaisiin. Suomen perustuslaissa turva taitaa olla korkeampi. Sama pätee myös tuohon kansanäänestykseen. Meillähän valtuustot lähtökohtaisesti päättää kansanäänestyksistä kuntajakolain mukaan. Lisäksi jo ministeriöstä käsin on asetettu erityinen kuntajakoselvittäjä, on hänellä viimekädessä mahdollisuus vielä viedä asia kansanäänestykseen jos valtuustot eivät meinaa taipua eli tässäkin ollaan peruskirjaa pidemmällä. Ja nimenomaan kansalaisten äänen kautta.
Käsittääkseni kuntauudistuksesta ei ole vielä edes tehty sisällöllistä periaatepäätöstä. Siis kukaan ei edes tiedä mitä vastustetaan. Käsittääkseni ministeri vasta piirtää suositeltavia hahmotelmia kuntayksiköistä, jonka jälkeen kunnallisvaalit tulevat olemaan vuoden päästä se keskustelufoorumi. Tätä kuntauudistusta on nyt rakennettu 30 vuotta, joten aika paljon on jo tutkimustietoa. Se mitä puuttuu, on ollut poliittista tahtoa.
Matti M. :”Kunnioittamani professori Ryynänen sitoutuu mielestäni nyt hieman liikaa rakenteisiin, kun tärkeintä olisi pohtia sisältöjä.”
Professori Ryynänen pitää kuntauudistuksen heikkoutena sitä, että suunnitelma on alusta alkaen laadittu kuulematta kuntasektorin päättäjiä, jotka ovat asiantuntijoita sekä kunnallisten rakenteiden että sisältöjen osalta. Hän epäilee, että uudistuksessa pyritään sivuuttamaan ”suomalaiseen kunnalliseen kansanvaltaan kuuluva lähipäätösvalta”.
”Kuntauudistuksen ensi askeleet on otettu niin taitamattomasti, että asiassa ei auta muu kuin entiselle alokkaalle annettu ohje: asennon korjaaminen ei riitä, pitää ottaa uusi asento. Kuntarakenteen uudistaminen on niin keskeisellä tavalla kuntalaisiin vaikuttava ratkaisu, että sitä ei hätiköimällä pidä yrittää väkisin ja Helsingin kirjoituspöydän äärestä sanella. Ratkaisuvallan tulee olla kuntien asukkaiden valitsemalla valtuustolla.” (ESS 3.10.2011)
Niin. Jos mietitään, että mitä on tehty. On tehty hallitusohjelma kirjaus kuntauudistuksen toteuttamisesta. Mitään sen sisällöstä ei ole vielä päätetty, vaan on julkisuuteen kerrottu, että kaikki käydään läpi ja pyritään varmistamaan vahvojen peruskuntien kautta resurssit palveluntuotantoon. Nythän siis selvitystyötä tehdään julkisuudessa keskustellen.
Järkiperäisyyteen ei näissä alueasioissa kannata vedota, koska päätökset ovat aina poliittisista tarkoitusperistä lähtöisin. Valtakunnallisella tasolla hyvä esimerkki Hyssälän Kuopioon siirtämä Hyvinvoinnin laitos. Asiantuntemus jäi kuitenkin Helsinkiin ja Hyssälä palkittiin pääjohtajan postilla...
Aina voi kuntalaisia kuulla, päätökset tehdään kuitenkin muilla, itsekkäillä perusteilla;=J
Käsittääkseni pienet kunnat tuottavat jo nyt peruspalvelut yhtä tehokkaasti kuin suuretkin. Ja Helsinki taitaa tuhlata aika paljon. Taloudellisia syitä kuntaliitoksiin ei taida olla. Syyt lienevät puoluepoliittisia.
Mä en ole ihan varma tuosta väitteestä. Tässä nimittäin on se, että puhutaan siitä, että pienet kunnat selviävät palveluntuotannostaan ja tässä voi olla vähän tietynväriset lasit. Ongelma nimittäin on se, että pikkukuntien tulorahoitus ei oikeasti riitä, vaan valtionosuusjärjestelmä toimii kuin dopingina.
Helsingin olen nyt kyllä huomannut selvästi tuhlaavan. Moni asia on täällä siinä mallissa, että se ei kertakaikkiaan voi olla tehokas rakenne kitkoineen.
Monen kunnan tulorahoitus ei tosiaan välttämättä riitä. Jos kunnassa asuu esimerkiksi pelkkiä eläkeläisiä, veroprosentti voi kivuta aika korkealle, jos kunta pakotettaisiin toteuttamaan kaikki peruspalvelut omilla rahoilla. Siksi Suomessa tasataankin tuloja kontien välillä.
Mutta kuntien palveluiden toteuttamiskulut ovat käsittääkseni pienissä kunnissa (karkeasti) suunnilleen yhtä edulliset kuin suuremmissakin. Kahden kunnan yhdistäminen ei muuta tuota miksikään. Jonkun täytyy edelleen rahoittaa nuo palvelut. Myöskään pienen kunnan väen siirtäminen suuremman puoliskon keskustajamaan ei alenna peruspalveluiden kokonasikuluja.
Pitää siis erottaa toisistaan kaksi käsitettä, se kuinka paljon peruspalveluiden tuottaminen maksaa (=suunnilleen saman verran pienissä ja isoissa kunnissa), ja se kuka nuo palveluiden kulut maksaa. Jos ajatellaan, että Suomessa tietyt peruspalvelut halutaan tuottaa kaikille jokseenkin samalla tasolla, olemme toteuttamassa palveluita yhteisvastuullisesti. Jos tämä on tavoite, jonkin tyylisiä tulontasauksia tarvitaan, ja rikkaat joutuvat kuntantamaan köyhimpien palveluita, sekä yksilötasolla että kuntien välillä.
Ja kuntaiitokset eivät siis paranna peruspalveluiden tuottamisen edullisuutta, eivätkä ne vaikuta tuohon tulojen tasaamiseenkaan valtakunnallisesti (vaan vain niin, että liitettävistä kunnista rikkaampi voi joutua kustantamaan köyhemmän palveluita).
Kuntauudistuksen taloudellisista eduista ja uudistuksen välttämättömyydestä on puhuttu paljon, mutta ainakin noissa yllä keskustelluissa asioissa edut taitavat olla vielä todistamatta. Epäilen että kuntauudistuksessa poliiittiset tavoitteet painavat enemmän kuin taloudelliset.
Ei se ihan mene niinkään. Jos mietitään vaikka pikkukuntaa, jossa on koulu ja koulussa 10 oppilasta per vuosiluokka. Naapurikunnassa sama tilanne. Molemmissa koulurakennuksissa olisi tilaa toisenkin kunnan oppilaille, jolloin voitaisiin säästää toisen kiinteisön kustannukset. Sama pätee hallintoon. Siinä missä 1500 hengen kuntaa johtaa yhdellä kunnanjohtajalla, johtaa vaikka 3000 hengenkin. Tähänhän perustuu myös ajatus siitä, että on siirrytty yhteistoiminta-alueisiin sosiaali- ja terveydenhuolossa, jolloin päällekäisyyksiä on voitu purkaa ja erikoistaa työntekijöitä joihinkin tiettyihin asioihin, jonka seurauksena on ollut tuottavuuden kasvu.
Pikkukuntien hyvä puoli on se, että esimerkiksi ruokapalveluissa on sen verran innovatiivista väkeä, että he pystyvät loihtimaan huomattavasti edullisempia ruokia kun vähän mietitään mistä ostetaan ja mitä. Aina tässä ei massatilaukset nimittäin tuo etua kaupungeille.
Tuo pienten luokkien ongelma on todellinen, mutta ei se vaikuta kuntatasolla. Tuolla perusteella on kyllä lakkautettu pieniksi käyneitä kyläkouluja, mutta kyllä hyvinkin pienissä kunnissa normaali luokkakoko saadaan kasaan. Ei siis vaikuta enää kuntien välillä eikä kuntaliitoksissa. Ja taitaa jo olla niinkin, että pienten lasten koulumatkoja ei voi aivan rajattomiin venyttää (kuten toiseen kuntaan asti).
> Sama pätee hallintoon. Siinä missä 1500 hengen kuntaa johtaa yhdellä kunnanjohtajalla, johtaa vaikka 3000 hengenkin.
Kuntien kulut kertyvät valtaosaltaan peruspalvelut toteuttavien henkilöiden ja heidän toimitilojensa kuluista. Kunnanjohtaja ei ole kovin merittävä tekijä. Ja kyllä pienissäkin kunnissa kunnanjohtajalle kokopäiväiseksi asti töitä riittää. Pienessä kunnassa kunnanjohtajan toimiala muodostuu luonnostaan laajemmaksi (kai kahvinkeittoon asti). Isossa kunnassa pienistä kunnista puuttuvat hallinnolliset asiat syönevät enemmän aikaa.
Yhteitoimintaa tarvitaan tervedenhoidossa ensimmäisenä ehkä yöpäivystyksissä. Tuo palvelu on helpo ostaa suuremmalta naapurikunnalta. Kuntalaisten kannalta on silti mukava pitää normaalit useimmin käytetyt terveyspalvelut oman kunnan terveyskeskuksessa.
Meillä päin myös esimerkiksi maatalouden lomitus hoidetaan monen kunnan alueella yhdestä pisteestä. Ei käsittääkseni ole mitään ongelmia. En vatisi kuntarajojen muutoksia tai kaikkien palveluiden siirtoa toisiin kuntiin tällä perusteella.
Erikoistuminenkin siis onnistuu tarvittaessa tietyillä aloilla helposti. Mutta noin yleisesti, peruspalveluiden toteuttamien vaatii tietyn henkilömäärän ja tietyt tilat, ja nämä kustannukset eivät ole korkeita pienissä kunnissa. Hajontaakin esiintyy, mutta tiöastot osittavat tämän olevan yleinen trendi.
Kunnan hallinnon voi hoitaa hyvinkin pienellä henkilökunnalla. Ei näihin hallintohommiin mitään raketti-insinöörejä tarvita, joten työnjako voidaan tehdä joustavasti (kuntien sisällä jakamalla, tai kuntien välilläkin, jos niin halutaan).
Väitän edelleen, että vaikka hallitus antaa ymmärtää, että kuntauudistus olisi tarpeen taloudellisista syistä, mitään todellisia tällaisia syitä ei ole. Eikä ministeri sellaista väitäkään, vaan (havaintojeni mukaan) kiertää kysymyksen, jos tätä kysyy.
Kyllä se itseasiassa vaikuttaa, koska esimerkiksi Kyyjärvellä perusopetuksen kustannus oli muistaakseni joku 800 000 euroa vuodessa (voi olla, että muistan väärin). Kunnallisveroprosenttiin tehtävä korotus olisi taas tuonut vajaan 180 000 eroa per äyri, joten huomattavasti halvempaa olisi siirtää kuluerä pois. Toki valtionosuusjärjestelmän koulutuksen ylläpitäjämallista johtuu, että myös tuloja olisi lähtenyt. Useissa tapauksissa matkat eivät olisi edes pidentyneet, koska olisi voitu ylläpitää vanhoja rajoilla olevia kouluja.
Ja hallinnon osalta on sama. Kunnanjohtajan vuosikustannus noin 5 500 euron palkalla on noin 90 000 euroa ja siihen reissaaminen ja puhelin yms. päälle, jolloin ollaan helposti 120 000 euron tienoolla. Tämä tarkoittaa 80 euroa per asukas vuodessa eli joku 6-7 euroa kuukaudessa, joka taas vastaa noin puolta kuukauden vesilaskusta.
Pikkukunnissa johtuen tuosta toimialan laajuudesta kukaan ei myöskään ehdi erikoistumaan mihinkään. Kyse on vähän samasta asiasta kun yrittäisi olla juristi, lääkäri, insinööri ja palomies samaan aikaan. Se ei ole järkevää, eikä tehokasta. Käytännössä esim kunnanjohtajasta jokainen kuntalainen maksaa 6-7 euroa kuukaudessa, mutta saa palvelun, jossa kaikki on pintapuolista ja yleispiirteistä. Tältä osin kysymys olisi vähän kuin jos McDonalds tarjoaisi korjaamopalveluja ruuan yhteydessä.
Yöpäivystys on jo keskitetty. Siinä ei juuri ole ollut mitään järkeä, koska nimenomaan yöllä pitäisi olla lyhyt matka kun on todellinen hätä. Okei, se, että mennään suoraan keskussairaalaan on hyvä, mutta tällöin myös perusterveydenhuolto tulisi toimia. Kyyjärvellä se toimi, mutta vain sattumalta siksi, että siellä oli hyvä lääkäri joka oli sitoutunut avioliiton kautta paikkakuntaan. Monessa muussa kunnassa ei vastaavaa ole.
Lomitus ja uusimpana maataloustukihallinto on yhteistoiminta-aluetouhua. Se on pakko, koska muuten kaikki olisivat oikeasti esteellisiä. Tämän ei tosin pitäisi olla mielestäni ollenkaan kuntien tehtävä, koska nytkin käytännössä läpikulkueriä, johon kunta ei vaikuta mitenkään.
Pikkukunnat ovat jo nyt hengenvaarallisessa tilassa, jossa ei ole sijaisia. Esim. teknisellä puolella voi helposti sattua "Nokioita", kun jätevesijärjestelmiä ei tunnekaan kuin yksi tai kaksi henkilöä. Lomat eivät onnistu kun tosiasiallisia sijaisia ei ole. Henkilökunta on ylikuormitettua. Tehtäviä on liikaa pienelle henkilökunnalle.
Oliko ehdotus Kyyjärven kohdalla se, että koulupalvelut siirrettäisiin naapurikuntaan? Toteuttaisiko tuo naapurikunta ne halvemmalla? Ei kuulosta toimivalta, etenkään jos naapurikunta joutuu rakentamaan luokkahuoneet noille uusille koululaisille.
(Jos molemmissa kunnissa on vielä kyläkouluja, joissa on ylipieniä luokkia, siinä tapauksessa kunnanrajan eri puolilla olevien kahden koulun yhdistäminen voisi säästää kuluja. Mutta siirto voisi tapahtua kumpaan suuntaan tahansa, eikä järjestely puhu mitään kuntallitoksen puolesta tai sitä vastaan.)
En näe että pienen kunnan hallinossa olisi paljon erikoistumista vaativia tehtäviä. Jos kunnanjohtaja hallitsee hallinnoinnin yleisesti, hän on todennäköisesti riittävän pätevä useimpiin kunnan hallinnon hommiin. Ehkä toiseksi, kunnanjohtajan kaveriksi palkattava halintovirkamies voisi olla insinööri, paikatakseen parhaiten kunnan asiantuntemusta. Lääkärin hommia voi hoitaa vain lääkäri, mutta kunnan hallinnossa noin tiukkoja vaatimuksia ei ole.
Yöpäivystyksen keskittämisen tarve tulee kai lähinnä lääkäreiden pienestä määrästä. Joskus aikoinaan yksi kunnanlääkääri hoiti kyllä koko kunnan, ja hänet saattoi herättää milloin tahansa, mutta nykyään jatkuvaa yhden hengen 24h päivystystä ei kai enää hyväkksytä. Siksi yöpäivystys hoituu normien mukaan paremmin isommissa kunnissa. Muut peruspalvelut taitavat kaikki hoitua aivan hyvin pienissäkin kunnissa. Lukiotason koulutus lasketaan tässä jo erikoispalveluksi.
Mitä tarkoitit sillä, että lomituksen ja maataloustukihallinnon virkamiehet olisivat esteellisiä?
Jos pienessä kunnassa on liikaa tehtäviä pienelle henkilökunnalla ja henkilökunta on yikuormitettua, pitää palkata lisää. Miksi tämä ongelma olisi vaarallinen pienille kunnille? (Oletetaan että kunta ei vielä ole niin tyhjä, että ketään ei saada palkattua.)
En löytänyt vieläkään noista kommenteista taloudellisuuteen perustuvia syitä sille, miksi kuntauudistus kuntaliitoksineen pitäisi toteuttaa.
Kyyjärven kohdalla ideana oli ensinnäkin koko kouluhallinnon, siis vanhat viisi kuntaa, yhdistäminen kahdeksi hallinnolliseksi kouluksi, joilla olisi useita kampuksia. Näiden kampusten palvelut tuottaisi opettajaresurssimassa, jota hyödynnettäisiin monialaisesti oppiaineiden kesken siten, että jokaisen osaaminen tulisi maksimaalisesti hyödynnettyä. Lisäksi opetusta siirrettäisiin ylimmillä luokilla verkkoon, jolloin opiskelupisteellä ei olisi merkitystä. Tilojen osalta niiden käyttö vapautettaisiin siten, että oppilaitosten tiloja käytettäisiin laajasti myös muihin kuin opetustoimintoihin. Mutta tämä ei siellä ainakaan toteutunut.
Kysymys ei ole siitä, että kunhan joku hoitaa. Johtajia ja työntekijöitä on erilaisia ja he tuottavat eri tavoin. Kysymys on myös siitä, että pitää olla tietty massa, jotta ko. työntekijä on veronmaksajille kannattava. Niin ja tämä myös vaikuttaa siihen onko rahaa. Eli jos kunnan väestö- tai huoltorakenne on epäterve, ei rahaakaan ole.
Ok, nyt ollaan jo aika lailla samoilla linjoilla. Jos kunnat haluavat toteuttaa jonkun erikoispalvelun yhdessä, on usein luontevaa toteuttaa se yhdessä ja jakaa kulut, jos siis yhdessä kunnassa ei yksinään ole tarvetta kokopäivätoimiselle erikoispalvelun tuottajalle.
> Eli jos kunnan väestö- tai huoltorakenne on epäterve, ei rahaakaan ole.
Vanhuspainotteista tai köyhää väestöä ei voi helposti korjata tai korvata. Myöskään kuntien rajojen siirtely ei muuta väestö- ja huoltorakennetta (vaan ainoastaan tilastoi sitä uudella tavalla, ja ehkä maksattaa yhden kunnan köyhyyttä toisella kunnalla). Toimivin ratkaisu lienee entiseen tapaan se, että rikkaammat maksavat enemmän veroja kuin köyhät. Ja tuo johtaa tulontasaukseen köyhile kunnille. (Mainitsin tulontasaukset siksi, että kuntaministeri tuntui Nykypäivän kolumnissaan pitävän tulontasauksia jotenkin epäterveenä ja vastustettavana ilmiönä!!)
Mä en ole ihan varma tuosta väitteestä. Tässä nimittäin on se, että puhutaan siitä, että pienet kunnat selviävät palveluntuotannostaan ja tässä voi olla vähän tietynväriset lasit. Ongelma nimittäin on se, että pikkukuntien tulorahoitus ei oikeasti riitä, vaan valtionosuusjärjestelmä toimii kuin dopingina.
Helsingin olen nyt kyllä huomannut selvästi tuhlaavan. Moni asia on täällä siinä mallissa, että se ei kertakaikkiaan voi olla tehokas rakenne kitkoineen.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 20 kommenttia